Pasi Salmi ja Kumppanit. Salaliitto - Telakka. Tampere. 3.4.2026.

Varsin keikkarikkaan pääsiäisen toinen liverupeama tapahtui Tampereen tutussa ja tunnelmallisessa Telakka-ravintolassa. Porin seudulta oli paikalle saatu kaksi vahvaa bändiä, tunnelmallisen indie-rockin yhden kärkinimistä, eli Salaliitto. Ja lämppäriksi Saijaa Saijaa - bändistä tutun Pasi Salmen uudehkon Kumppanit kokoonpanon. 

Pasi Salmen seitsenhenkinen bändi piti sisällään kaksi kitaristia, urkuri-laulajan, rumpalin, basistin, torvensoittajan ja Salmen mikrofonin ääressä. Telakan sivusto määrittelin bändiä aika osuvasti: "Pasi Salmen laulut liikkuvat rakkauden, luokka-aseman ja olemassaolon ristipaineissa. Kumppanit-yhtyettä on verrattu ison soundinsa puolesta Bruce Springsteenin E Street Bandiin — kenties kyseessä onkin aiheen suomalais-ugrilainen versio. Kumppaneissa soittaa tekijöitä, joita on nähty mm. Eleanoora Rosenholm, Saijaa Saijaa ja Mama Longhorn yhtyeiden riveissä. Musahan on tietysti timangia."

Tosiaan, musiikki oli aika timanttista. Salmen osin puhelaulumainen ilmaisu oli vahvaa ja lyriikat kuulostivat huomattavasti keskimääräistä kiinnostavammilta. Seitsenhenkisen orkesterin muut instrumentit meinasivat ajaa Salmen laulun päälle ja sanojen kuuleminen jäi välillä arvailun asteella. Mutta Salmen intohimoinen heittäytyminen nosti keikan arvoa. Salmen patemustajärvimäinen voima ja lavapreesens oli vangitsevaa seurattavaa. Itse kappaleet olivat kiehtovan omaperäisiä, välillä tutunkuuloisia sointukuvioita tarjoillen, kuten keikan aloituskappale joka kuulosti erehdyttävästi joltain Television - bändin biisiltä, mutta en saanut päähäni miltä?

Yhtyeen varttuneemman soolokitarasti sylki pihalle herkullisia sooloja. Urkuri- taustalaulaja sai juonen päästä kiinni etenkin keikan loppupuolella, kuten keikan päättävän ABC Tikkulan syntsakuviossa. Vähän Hill Street Bluesmainen kosketinkuljettelu, sai seurakseen Salmen vokaalia ja em. vanhemman valtiomiehen tulta syöksevää kitarismia. Todella hieno kappale ja keikan lopetus. Keikan jälkeen sainkin hommattua Salmen soolotyön: Suistossa (21), jolta löytyy kyseinen kappale. Muita keikan huippukohtia olivat maaliskuussa julkaistu Katumukset ikkunat - sinkku ja Kuusi luotia kalloon (24) ep:ltä löytyvä Rakkaus ja luokka-asema.

Illan pääesiintyjä Salaliitto oli esittelemässä tuoretta Tähtienvälinen (26) albumiaan. Olin ostanut levyn pari päivää aiemmin ja saanut siihen vähän tuntumaa. Kahdeksan biisin mittainen levy ei ollut auennut ainakaan parin kuuntelun perusteella. Keikka alkoi uuden levyn hitaalla nimibiisillä. Tähtiä kurkoitteleva lyriikka kuulosti vähän ponnettomalta ja biisi muutenkin jätti aika vähän muistijälkiä. Ehkä ajan myötä kappale aukeaa. Seuraavalla biisillä Asteriski onnistuttiin paremmin. Laulaja Ossi Alisaaren isän kuolemaan viittaava kappale täytti kaikki Salaliitto-biisin laatukriteerit, ovela melodia ja herkkään kohtaan osuva sanoitus.

Telakalle oli kerääntynyt paljon bändin faneja, ainakin lämpimän vastaanoton perusteella näin pystyi tulkitsemaan. Uusien biisien lomaan pudoteltiin vanhempia biisejä. Ilahduttavan monta biisiä kuultiin edelliseltä Portaat (23) tupla-albumilta, jota pidän bändin parhaana. Tärkeä ihminen osoitettiin suoraan sitä toivoneelle fanille, Huminaa kappaleen aikana nähtiin Alisaaren ja toisen kitaristin Timo Kuismasen herkullista kitarakudelmaa, ellei jopa kitara-battlea.  

Uuden levyn kappaleista etenkin Pähkinä ja Hiljaisuus osuivat ja upposivat jo tässä levyn tutustumisvaiheessa. Sen sijaan eeppinen ja vähän raskassoutuinen Valehtelijat & Varkaat vaatii vielä lisäkuuntelua, kuten koko levykin. Encorena kuultiin bändin yksi parhaista kappaleita: Korpit. Ihan viimeiseksi kuultiin vielä nuoruusmuistelo ja Nakkilan postinumero-biisin 29250. Iso osa yleisöstä oli tässä vaiheessa noussut jo käytäville tanssimaan. 

Salaliitto tarjosi kollektiivisen rock-messun, josta ei puuttunut osaamista. Alisaaren ja Kuismasen herkän ja moniuloitteisen kitaratyöskentelyn lisäksi basisti Raine Hynninen piti kappaleet tanakasti kuosissaan ja rumpali Tommi Rantamäki nakutteli varmalla otteella läpi koko keikan. Salaliiton musiikillinen osaaminen on huikeaa, jostain syystä mieleen hiipi useaan otteeseen legendaarinen kanadalainen Rush. Eikä ihme, sillä uusimman Soundin haastattelussa bändi paljasti Rush-vaiheen olleen päällä levynteon aikana.

Salaliitto - Telakka. Tampere. 20.2.2019

Telakalla alkoi Salaliiton uuden Puolet (19) albumin levyjulkkarikiertue. Illan ensimmäinen liveakti oli Tomi Nordlund & Syvä Joki, jonka keikan harmillisesti missasin. Salaliiton uusi levy soitettiin kokonaisuudessaan läpi. Rapiat tunnin mittaista keikkaa täydensivät muutamat iskusävelmät bändin aikaisemmilta levyiltä.

Salaliitto on nyt menossa levyssä numero kolme. Vaikean kolmannen levyn syndroomaa ei näkynyt ainakaan bändin vahvassa live-esiintymisessä. Levyn ja keikan aloituskappale Ellipsi meni vielä tunnustellen, mutta seuraava styge 29250 nosti suupieliä ylöspäin, sekä yleisön, että bändin keskuudessa. Tämä viime syksynä julkaistu hitikäs kappale kertoo oleellisen nuoruuden nostalgiasta. "Tänään on oikea päivä leikkii inkkarii, ottaa lännenmiehiltä tukat pois päästä" Varsin muotovalio lyriikka täydentää kappaleen muutenkin hitikästä rakennetta.

Ovela Valeriana vaatii selvästi kuuntelukertoja, jo viime keväänä Tampereen Klubilla esitetty kappale kuulosti nyt tutummalta ja paremmalta. Yksi keikan huippukohdista oli uuden levyn toinen singlelohkaisu Outoja Valoja. Tämä mietteliäs ja jännästi Radioheadin mieleen tuova kappale kasvoi keikan aikana todelliseen kukkaansa. Vähäeleisen tarkat lyyriset ilmaisut nostavat huomaamatta kappaleen potentiaalia.

Ensimmäisen levynpuoliskon päättävän Huoneen erinomaisuus ei ole vielä minulle täysin avautunut. Hitaalla ja kulmikkaalla temmolla eteenpäin menevä kappaleessa on selvästi potentiaalia, mutta ihan kuin viimeinen pykälä siitä puuttuisi. Ehkä kappaleen alku voisi olla vielä vereslihaisempi, tosin levytetty versio biisistä on aika hyvä. Kakkospuolen avaava Valtatie meni rennolla otteella. Levyn päättävät kappaleet Syaaninsininen ja Repriisi kuulostavat molemmat korvissani levyn isoilta ja merkittäviltä kappaleilta, sellaisilta jotka tulevat vielä kasvamaan kuuntelukertojen myötä.
Tämän hyvältä kuulostavan uuden levyn ohella bändi soitti huikeat versiot edellisen levyn iskusävelistä Harmaasta ja Korpista. Myös keikan päättävä ekan levyn Uuteen Elämään toimi upeasti.

Salaliitto on tällä hetkellä yksi suomirokin kiinnostavimmista yhtyeistä. Livesoitto on huikealla, heittäytyvällä tasolla. Taitava nelimiehinen bändi nauttii ilmiselvästi tekemisestään ja yleisö kiittää. Toivottavasti tämä on vasta alkua ja tulevaisuudessa voidaan odottaa bändiltä lisää uutta musiikkia.

Pimeys, Salaliitto, Antti Pouta // Klubi, Tampere. 26.5.2018

Suorastaan helteinen toukokuun ilta tarjosi Tampereen Klubilla kolme kovaa kotimaista pop/rock-artistia. Tähän tasoon nähden oli hämmentävää todeta kuinka vähän porukkaa oli paikalla, vain muutama kourallinen. Toisaalta kesäinen lauantai tarjosi muita sijaistapahtumia, aina oluttoreista, Saimaan Olympian keikan kautta mestarien liigan finaaliin. Onhan se myös taivaan tosi, että tällainen laadukas indieltä haiskahtava rokki ei ole enää voittopuolisesti nuorison musiikkia. Toisaalta oli ilahduttava huomata, että yleisön joukossa seisoskeli kuitenkin ujohkoja ja persoonallisesti pukeutuneita rokkipoikia- ja poppityttöjä, jotka osasivat ulkoa artistien biisien sanat.

Illan avasi Pariisin Kevät yhtyeen kitaristi Antti Pouta, joka julkaisi viime vuonna mainion soolodebyytin: Yhteys(17). Vain puolen tunnin mittainen keikka oli kaiken puolin laadukas otos Poudan soolodebyytiltä kera yhden(?) uuden biisin. Poudan keikan ympärillä oli nelimiehinen bändi, toinen kitaristi, basisti ja rumpali. Maestro istahti itse usein urkujen taakse ja avasi äänensä komeasti. Erityisesti Poudan lauluilmaisu oli vahvaa. Poudan debyyttilabumin kappaleet eivät ole millään muotoa huonoja, Valkea Valo on hieno The War On Drugs - tyyppinen voimarokki, Itsenäisyyspäivä on komea levynavauskappale ja etenkin tällä keikalla lentoon noussut Tähtimies on taitavasti rakennettu pienimuotoinen popteos. Toivon todellakin, että Poudan debyytin hienot kappaleet ovat tavoittaneet kuulijansa, sillä Yhteys(17) albumissa on (kadonneen) klassikon hohtoa.

Illan kakkosakti Salaliitto täräytti keikan komeasti käyntiin ihka uudella kappaleella, joka kuulosti...hmmh...varsin hyvältä. Ostin pari kuukautta sitten Salaliiton kakkosalbumin Melankolia(17) vinyyliversiona. Olen pyöritellyt levyä melko taajaan, mutta en ole ollut ihan korviaan myöten ihastunut levyyn. Ok, laadukkaita kappaleita, mukiinmenevää lyriikkaa ja muutama täysosumabiisi: Korpit, Harmaa, Ollaan Nuorii ja Antipako. Ehkä hieman häiritsee nykyajan vinyyliprässien vaisuhko äänenlaatu. Tähän levyn äänenlaadun määrittelyyn minulla ei ole sen tarkempaa evidenssiä kuin omat naavaiset korvaparini.



Keikalla Salaliitto oli levyversiotaan huomattavasti parempi. Nuorekas neljän miehen bändi jossa riitti soittamisen iloa ja silmäniskuja yleisön suuntaan. Voisin jopa sanoa, että tässä on tämän hetken yksi kuumimmista suomirock-bändeistä. Keikkaversio kappaleesta Harmaa oli todella tykki, noin kolme uutta biisiä vakuuttivat, etenkin illan toiseksi viimeisenä kuultu voimarokki, jonka kertsissä toistettiin jotain viiden numeron sarjaa tyyliin 25150. Toivottavasti Salaliiton kolmas albumi on jo rakentumassa valmiin suuntaan, sillä tämä keikka kasvatti musadiggarin näläntunnetta korkeimpaan potenssiin. Upea keikka, upea bändi.

Illan päätti näistä kolmesta artisteista se tunnetuin, eli Pimeys. Valitettavasti kerkesin seurata keikkaa vain sen puoliväliin asti. Noin 8-10 kuulemaani kappaletta vakiinnutti käsitystäni, että Pimeys on edelleen yksi vahvimmista suomalaisia pop/rock-artisteja. Kuulemistani biiseistä parhaiten toimi uusimman: Silkkitie(17) levyn kappale Ollaan Hiljaa, joka kasvoi hienoihin mittasuhteisiin. Muutaman kerran livenä nähdyltä bändiltä ehkä toivoi jo uusia kappaleita. Ainakin kitaristi-laulaja Pekka Nisu totesi, että kesällä he keikkailevat harvakseltaan ja seuraavana onkin vuorossa uuden levyn teko. Sitä odotellessa. Veikkaan, että tämä erinomainen pimeys-kappale jäi minulta kuulematta ennenaikaisen keikalta livahtamisen vuoksi: