Kraftwerk: Autobahn

Kraftwerk oli minulle aiemmin vain nimi pitäen sisällään koleaa tylsyyttä. Se oli vääräuskoisten harhapolku ja hyvin vähän musiikilliseen nautintoon liitettävä asia. Viimeisen parin vuoden sisällä konemusiikin pioneerin Kraftwerkin levyjä on kuitenkin kulkeutunut levyhyllyyni, ensiksi ei niin mestariteos: Computer World(81), seuraavaksi hyvin suosittu The Man-Machine(78) pitäen sisällään hitit: The Robots ja The Model ja lopuksi alkupään vahva levy: Autobahn(74).

Tämän levyn metsästin loppujen lopuksi kahdeksalla eurolla discogsilta. Kyseessä on originaali eurooppa-painos. Lievästi särähtelevä Philipsin vinyyli on täynnä yli 40 vuoden takaista tunnelmaa, mutta toisaalta hyvin ajattomalta kuulostavia säveliä. Sähköhän ei tietenkään vanhene.

Autobahn(74) albumin ykköspuolen täyttää yli 20 minuuttia pitkä nimibiisi. Kuuntelen sen ensimmäistä kertaa elämässäni, kokemus on valtava, lumoudun täysin biisin alati nousujohtoiseen tunnelmaan. Miten tämä eeppinen klassikkokappale on voinut jäädä minulta kuulematta?

Kevät on selittämätön, se rutisee vienosti muovin pinnalla. Se on yksinkertaista ja elektronista, se on sähköä ennen kuin sähkö oli kaikkialla, se on koneellista tunnetta, se on automatka ajan lävitse, se on kouraisu alitajuiseen muistiini, asioihin ja tunnelmiin joiden, olemassaolosta en tiennyt mitään.

Wir fahr'n fahr'n fahr'n auf der Autobahn, se on automatka ajassa, tunnelmallinen ja hypnoottinen, isän ja pojan yhteinen, koko perheen kevätmatka kristallin kirkkauteen, avara piknik-aukea, vieraita kirjaimia, sanoja, tunnelmia joita aikamme järki ei pysty selittämään.

https://open.spotify.com/album/0DzC0tyowMi2O9QfkDRvfJ

Kuumaa ja kirppareita!

Näitä kirpputorin pirulaisia näyttää nousevan jokaiseen niemennotkoon ja taajamaan. Selkeästi tämän ajan ilmiö: laitetaan kirppari pystyyn, tienataan pöytävuokrilla sievoiset summat, sillä ihmiset haluavat vanhaa tavaraansa kierrättää. Varsin petollisia ja aikaa vieviä paikkoja näin lomapäivinä. Aikaa voisi viettää rannalla, kasvimaalla, hyvän kirjan kanssa viileässä varjopaikassa, mutta voiton vie usein vanhan rojun näplääminen, sormenpäiden mustuttaminen ja vähän eltaantuneen hajun vastaanottaminen.

Ikävä kyllä, vinyylit ovat hiljakseen harvinaistumassa kirpputoreilla. Samat Hit Newsit, Reijo Kalliot ja Jason Donovanit vielä löytyvät, mutta harvinaisemmat älpykät ovat kortilla. Oma lukunsa ovat ns. hintatietoiset vinyylimyyjät, jotka kuolettavat mahdollisuuden tehdä löytöjä. Näitä pölyisiä pienen ihmisen sarkofageja, eli kirpparipöytiä tonkiessani toivon melkein silmät ummessa, että josko jokin tavallinen Riitta-Marjaana olisi löytänyt vintiltään kasan vinyylejä ja hinnoitellut kaikki euron kahden kappalehintaan.

Tänään törmäsin tällaiseen Pirkko-Inkerin kojuun josta poimin kahdella eketsulla Rauli Badding Somerjoen viimeisen studioalbumin Laivat(85) ja Kraftwerkin Computer Worldin(81). Hellveisson, tuo saksalaisten Teknoteutonien lättynen oli kesän The Löytö this far! Originaalista Kraftwerkista saa nykyisin pulittaa helposti kympin jos kahdenkin: http://www.popsike.com/KRAFTWERK-LP-COMPUTER-WORLD/350321825804.html



Hyvää kirpparipäivää täydensin Julian Copen ex-bändin Teardrop Explodesin debyyttialbumilla: Kilimanjaro(80) viidellä eurolla ja torikirppikseltä löytämäni kaksi cd:tä 50:llä sentillä: Chemical Brothers: Surrender(99) ja Scooter: Back To Heavyweight Jam(99) Siis, miksi Scooteria? Helle kai sekoitti pääni. Nyt viimeistään ymmärrän(ja muistan) mikä musa jytkyy amispoikien autoissa.