On se vaan niin postmodernia. Johnny Marr on nyt osa brittiläistä academiaa. Tämä Smiths-, Electronic-, Modest Mouse- ja-mitä-kaikkea-muuta -mies näet toimii vierailevana rohvessorina Salfordin yliopistossa, ja the Independent julkaisi herran luennon,.
Niin, Marrhan esittää ihan mielenkiintoista pohdintaa, jossa on mukana paljon musateollisuuden tuntemusta, henkilökohtaista fiilistelyä nuoruuden idoleilla sekä sitä katkeraa kalkkia vuosien varrelta.
Johnny haltsaa kulttuuriteollisuuden muotikielenkin vallan hyvin. Modest Mouse-mies pudotteli aika lailla ankaraa kritiikkiä Britannian musiikkiteollisuudelle – se ei kuulemma ole koskaan tuottanut innovaatioita, ei näköjään edes Simon Cowell.
No, kyllähän me tiedämme että punk markkinoitiin aikanaan Malcolm McLarenin toimesta paljon paremmin kuin eräiden rääpäleiden yritelmät rapakon toisella puolen. Voisi jopa sanoa, että se oli kerrassaan mainio kouluesimerkki läpikaupallisuuden ja kapinan naittamisesta. Niin, ja eikö Beatles-lunchbox muka ole todellinen innovaatio hä? Kyllä Marr on tietoinen tästä, mutta todellisissa innovaatioissa keskeisinä toimijoina ovat hänen mukaansa aina olleet systeemin ulkopuoliset markkinamiehet ja svengalit – McLaren, Epstein, McGuinness – jotka ovat olleet liikkeellä amatöörimeiningillä.
Todellista luovaa työtä harrastetaan Marrin mukaan viileiden jannujen, niin sanottujen outsiderien piirissä, joista Les Paul, Lou Reed, Buzzcocks mainitaan. No toki. Marr tosin myöntää sen verran että myös ”outsider objectien” kuljettamiseen tarvitaan olemassa oleva markkinointikoneisto.
Tämä taitaa kaikki palata siihen, että kapitalistisiat tarraa aina siihen, mitä ne ei ole vielä ottaneet haltuunsa… Tässä ei ole mitään uutta. Markkinatalous on syntymästään asti käyttänyt uudistumiseensa ennakkoluulottomia seppiä, joita on ajanut eteenpäin tee-se-itse –mentaliteetti ja pyrkimys tehdä muuta kuin taloudellista voittoa. Mutta näistäkään ei synny innovaatioita ennen kuin iso paha tsydeemi ottaa ne haltuunsa. Tai kun innovaatio osallistuu itse uuden systeemin luontiin.
Täytyy sanoa, että Marrin innovaatioslangilla meidänkin Opetusministeriössä aukeaisi paikka saman tien. Tai vähintään Stubbin Suomi-imagoryhmästä. Tosin puuttumaan jäi onneksi akateeminen name dropping (minne jäivät proffalta Adorno ja Horkheimer, tai Benjamin, nuo kulttuuriteollisuuden kritiikin vakioreferenssit?)
Brittipoppareiden akatemisoituminen ei toki lopu tähän. Kerrotaan että myös Jarvis Cocker on kiertueellaan alkanut luennoida rocklyriikasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti