Status Quo - On The Level

Ajaton boogiejuna, levy joka olisi voitu tehdä millä vuosikymmenellä tahansa, mutta sittenkin 70-luvulla. Katsokaa tuota kantta, leveälahkeisten Quo-rokujen pikkutakkeja, liivejä ja poikien arkoja napoja. Juna jyskyttää, mutta pojissa haisee vielä tuon ajan viattomuus(mitä minä muka 70-luvun viattomuudesta tiedän?), tai ehkä enemmänkin tuon ajan suojaamattomuus. Tuota sinistä kangasta ei ole turhan usein pesukoneeseen laitettu, eikä sormenpäitä ole pesty ketterän näppäilyn jälkeen, kahden soinnun boogiekone ei tunne aikaa ja rajoja. Vähän liioittelua, myönnetään.

Down Down, levyn jonkinlainen hitti, jyskää jyskää tolpat kohdille, tasaiseen riviin peltomaahan. Joukossa yllättäviä herkistelyjä, kuten toka vika Where I Am, hyvinkin kelvollinen biisi. Levy loppuu todella rullaavaan versioon Chuck Berryn Bye Bye Johnnysta.

Status Quohan teki läpi 70-luvun aina pitkälti 80-luvun alkuun asti joka vuosi uuden, täysipainoisen boogiepaketin. Levyjen taso melkein nousi vuosi vuodelta kun taidot karttuivat. Yllättäen Quo:n laajassa discografiassa ei ole kovin paljon huteja, useimmiten yleisö on saanut sitä mitä on tilannut, aitoa tavaraa, ilman turhia yllätysmomentteja.