En siis kiistä Röyhkän viimeaikojen levyjen hyvää tasoa, enkä monipuolisia musiikillisia kokeiluja, muun muassa Rätön ja Lehtisalon kanssa, mutta onko jossain kohtaa juna nytkähtänyt kohti musiikillisesti turvallisempia vesiä, etenkin kun syksyllä Röyhkän tuotannosta julkaistaan 6 cd:n boxi, sekö on lopullinen sinetti Kaukon uralle? Tämä olettamushan on silkkaa puppua, eikö niin? Tämäniltaisen Kauko Röyhkä & Narttu keikan alussa sydänalaani viilsi ajatus, olenko todistamassa nyt Kauko Röyhkä – reunionia, onko paikalle saapunut lepsu setä joka toistaa samaa vanhaa viihdyttäjän kaavaansa rutinoituneesti. Illan keikka onneksi todisti, että olin enimmäkseen väärässä, jopa minun takarivin rokkipoliisin ominaisuudessa oli nöyrryttävä ja pantava joraten kun svengi vei.
Ei se pelkkää kiljuntaa ollut, varsinkin rokeimmissa numeroissa, kuten Vihaiset Miehet, Mainostaulujen Taakse ja Paska Kaupunki Kaukon ääni toimi hyvin. Majavalakissa ei tietenkään Kauko enää päässyt levyversion äänenkorkeuteen, Lauralle toimi yllättävän hyvin ja encorena kuultu Mielummin vanha kuin aikuinen oli keikan ehdoton kliimaksi, joka sisälsi syyn miksi Nartun aikainen musa on vielä relevanttia, tekstiltään aivan upea kappale.
Itse Narttua ja sen soittovarmuutta ei voinut muuta kuin hämmästellä. En ole koskaan ennen kuullut Lauralle biisistä näin ”oikealta kuuluvaa” versiota. Oli ilo todistaa Kaukoa vanhan ja vakaan taustabändinsä kanssa, näin itse susihukkanen käheine kurkkuineen oli varsin turvallisissa käsissä. Pitkän linjan muusikko Mats Hulden(s.49) bassonvarressa on aina vaikuttava näky, kitaristi Tommi Vikstenin(s.66) syntymäaika piti oikein googlettaa, onko tuo mies oikeasti soittanut 80-luvulla Nartussa? Todella nuoren näköinen sälli. Myös rumpali Heikki Tikka, urkuri Pekka Gröhn ja huikean soolon kappaleessa Ruosteinen Kuu vetänyt toinen kitaristi Jarmo Heikkinen tekivät Narttu-soundista kokonaisen. Vaikka Kaukon laulu ei edellä mainituista syistä ollut ihan parhaimmillaan, niin läsnäolo oli sataprosenttista. Kaukon olemuksessa oli hyväntuulisuutta, vapautuneisuutta ja jopa iloa, joka välittyi myös yleisöön päin. Mutta tuota Telakalla 10 vuotta sitten mylvinyttä härkää ei ollut tässä illassa olemassa, ehkä sitten seuraavalla Kauko-keikalla?
Mitä haastattelujen kautta olen saanut ymmärtää, niin nämä Narttu-keikat eivät johda minkäänlaisiin musiikillisiin jatkotoimiin, jos ei mahdollista tulevaa livealbumia lasketa sellaiseksi. Toisaalta olisi varsin houkuttelevaa ajatella, että millaista musiikkia Röyhkä saisi aikaiseksi vanhan ja taidokkaan taustaryhmänsä kanssa? Sytyttäisikö tuleva syksyn klubikiertue myös uuden musiikin kipinän?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti