Television on legendaarinen bändi johon viittaan usein, varsinkin mestarilliseen Marquee Moon(77) albumiklassikkoon. Seuraavasta bändistä puhuttaessa on vaikea ohittaa iso T. Kitarat murisevat kuin Verlainella ja Lloydilla aikoinaan, niin oikeastaan ne hakevat jotain hurmoksellista sfääriä, ylempää tajunnan tasoa, heittäytymisen sumeaa kohtaa. Kyseessä on suomalaisen Kiki Paun White Mountain(10). Albumi joka yllätti takavasemmalta, kolautti charmikkaalla itsevarmuudellaan, venyttelevällä fraseerauksellaan, hieman kömpelöllä englannin kielellä. Levyä kuunnellessa tulee mieleen monia bändejä: aiemmin mainittu Television, The Kinks, Lou Reed, Fridge(muistaako kukaan? Ysärin lopun suomibändi) sekä jotain 80-lukuista Nights of Iguanaa ja Hearthillia. Ja onhan bändi jo aiemmin löydetty, itse hitaampana reagoin vasta tähän bändin kevättalvella tulleeseen kakkoslevyyn.
Aloitusbiisissä ”An Old Song” kitarat löytävät jo hyvän laukan, yli kahdeksan minuuttisessa kakkosbiisissä ”Just Real” potti räjäytetään, niin sanottu luu työnnetään kuulijan kurkkuun tai korvakäytävään, vaikuttavaa! Levy etenee hyvässä moodissa, siinä on aistittavissa rentoa soittamisen iloa. Kerrankin käsissä on levy joka innostaa, ei ole mitään formaatti-paskaa vaan ihan aitoa tavaraa. Ennen kaikkea nuo kitarat, miten nautinnollista niitä onkaan kuunnella, sopii minun korvilleni.
Milloin olet viimeksi kuunnellut jonkin äänilevyn alusta loppuun? Ilman, että olisit ottanut biisin sieltä ja toisen täältä. Milloin olet hypistellyt levyn kansivihkosta viimeksi, tutkaillut sanoítuksia, keskittynyt vain itsemusiikkiin, jättänyt facebookin ja muut vakisivustosi rauhaan, keskittynyt vain yhteen asiaan? Tässä voisi olla sellainen levy, kokonaisen kuunteluhetken arvoinen!
Viimeistään kun täysin kiireetön levyn päätösbiisi, kymmenminuuttinen ”Moon Palace” alkaa soimaan, ei ole enää kiire minnekään. Rauhallinen, yksinkertainen, hypnoottinen, sensitiivinen, viekoitteleva ja ties mitä laatusanoja omaava svengi vie sinut omaan tilaan, iltapäivän hämäryyteen, alkavan kevät-illan keinuntaan, elämän parhaiden hetkien hengitysrytmiin, yhteyteen, kun olet läsnä, kun musiikki on läsnä ja sitä kautta kaikki tuntuu pehmeältä ja todelliselta, mmmahhh!
http://www.myspace.com/kikipau
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti