Uutta Rollaria tulollaan

Sitä on jälleen odotettu, sitä on edelleen ihmetelty, että miten nämä veikkoset edelleen jaksaa? Mick Jagger & Keith Richards, tänä kesänä tulee mittariin 83v. ja "uudella tulokkaalla" Ronnie Woodillakin jo 78v. Ja tiristyykö heistä yhä rokkenrollin ydinmehua? Eihän tämän pitäisi olla mitenkään mahdollista, mutta silti, ihme on tapahtumassa taas uudelleen.

Edellinen ihme oli kahden ja puolen takainen, hyvinkin kelvollinen rollarilevy: Hackney Diamonds (23). Nuoren ja kuuman tuottajan Andrew Wattin pitkälti freesaama levy, joka sai kivet vierimään yhä kiivaammin. Tuottajan moderni ote ehkä söi jonkin verran levyn luonnollista rollaavuutta, vaikka parilla levyn kappaleista olikin edesmenneen svengikeisarin Charlie Wattsin rumpuraidat. Eipä silti, tuolla levyllä oli paljon hyvääkin. Kuten ärhäkän moderni stonesrokki Get Close, vereslihainen puoliballadi Depending On You, Keithin laulama koskettava Tell Me Straight sekä vaikuttava gospelballadi Sweet Sounds of Heaven, jota alkuun vieroksuin, mutta jolle aika on tehnyt hyvää.

Ja bang! Takaisin tähän hetkeen. Kello on klo:19.17. Albumijulkistus on tullut. Uusi levy: Foreign Tongues (26) julkaistaan kymmenes heinäkuuta. Suoratoistoon tipahti heti kaksi kappaletta: In The Stars ja Rough And Twisted. Jälkimmäinen kappaleista julkaistiin pari viikkoa sitten rajattuna vinyylipainoksena, The Cockcroaches salanimellä. Kuinkas muutenkaan, sillä nyt on käsillä torakoiden noin sadas elämä.

Nopea nappaa biisit haltuun, ekaksi suoratoiston kautta ja sitten juutuubin lyriikkavideoiden. In The Stars on hyvin tutunkuuloinen, kuin synteesi vanhemmista rollarirokeista, kuten Doom & Gloom, Highwire ja ehkä Saint of Me. Mutta sellaisihan ne rollaribiisit tuppaa olemaan, jos uraa on takana jo yli kuusikymmentä vuotta. Pidän kuitenkin tästä.

Rough And Twisted on sen sijaan todella alkuvoimaista bluesrokkia, jota täydentää ja kohottaa Jaggerin ylivertaisen hieno vokaalisuoritus. Tällaista kamaa mielellään kuulisi uudella levyllä enemmänkin.

Tulevalla neljäntoista biisin plätyltä löytyy kuulemma yksi Charlie Wattsin viimeisimmistä rumpuraidoista. Mukana on myös näyttävää vierailijakaartia, kuten Steve Winwood, Paul McCartney, Robert Smith (The Cure) ja Chad Smith Red Hot Chili Peppersistä. Jonkin aikaisemman haastattelun mukaan Jagger olisi vinkannut, että olisi yksi levyllinen julkaisematonta materiaalia tulollaan. Voisiko tämä enteillä jopa albumitrilogiaa?