Heinäkuussa 1965 ilmestyneellä Rolling Stonesien kolmannella virallisella studioalbumilla Out of Our Heads (65) britti- ja jenkkiversiot löysivät melkein toisensa. Albumin nimi oli sama Atlantin molemmin puolin, mutta sisällöstä löytyi paljonkin eroja, kyse oli melkein kahdesta eri levystä. Jälleen kerran brittiversio oli se kuivakkaampi ja ei niin hitikäs vaihtoehto. Kun taas pari kuukautta aikaisemmin julkaistulla jenkkiversiolla, oli muun muassa sellaisia järkälemäisiä stonesklassikkoja, kuten Last Time, Satisfaction ja Play With Fire. Siksi harmittaakin kovin, että en omista tätä jenkkiversiota vinyylinä. Taitaa olla ainoa vakava puutteeni Stonesien vinyylikataloogissa.
Kolmoslevyllä omaa materiaalia oli melkein jo puolet levystä, etenkin tuolla jenkkiversiolla. Edelleen tyyli on sama mitä eka- ja tokalevyllä, rhytm'n bluesia, soulia ja jokunen oma samaan pirtaan sopiva kappale...itseasiassa omat kappaleet olivat jo suuntaviittoja tulevaan. Killeri-riffillä varustettu Satisfaction räjäytti tietenkin potin. Siinä oli kaikki mitä hyvä rollaribiisi tarvitsee. Tavaramerkki oli syntynyt. Ja oliko bändin taiteellinen huippu tuossa kappaleessa? No ei tietenkään, parempaa, rootsimpaa ja jotain suorastaan syntisen svengaavaa kamaa oli vasta tulossa tulevaisuudessa.
Albumin brittiversio lähtee liikkeelle puolentoista minuutin ihan ookoo rymistelyllä She Said Yeah. Kakkostsipaleessa Mercy, Mercy keinutaan jo tutun rollarimaisesti, varsin onnistunut veto. Soulahtavavalta cover-osastolta löytyy Marvin Gayen kynäilemä, varsin tyhjänpäiväinen Hitch-Hike. Sen sijaan Otis Reddingin tunnetukseni tekemä soulballadi That's How Strong My Love Is onnistuu paremmin. Etenkin Jaggerilta irtoaa tässä kappaleessa vakuuttavaa tulkintaa. Soulosastolla jatketaan, Sam Cooken Good Times keinuu mukavasti. Ajanmukaisesti cover-valinnat ovat varsin tuoreita, Reddingin versio ilmestyi samana vuonna ja Cooken biisi edellisenä.
Omaa tuotantoa edustaa a-puolen lopettava Gotta Get Away, joka ei ole jäänyt historiaan kovinkaan muistettavana Jagger & Richards kappaleena. Ilman Chuck Berryä ei jää tämäkään levy, Talkin' About You kuulostaa aika rutiininomaiselta. Jos levyn alkupää mennään vähän tunnustellen, päteviä ja ei niin päteviä covervetoja, niin vasta b-posken lopussa laatu alkaa lisääntyy. Kolme viimeistä kappaletta enteilevät jo tulevaa. Heart Of Stone on muotovalio alkuaikojen Jagger & Richards balladi, joka ei pidä vaikutteitaan piilossa (Otis Redding, Sam Cooke ym.).
The Under Assistant West Coast Man on koko bändin nimiin (Nanker Phelge) laitettu hauska rhytm'n blues kuljetus. Huuliharppu värittää kivasti kappaletta. Levyn päättävä I'm Free on tuleva piiloklassikko. Kappaleesta teki oman "madchester" version The Soup Dragons vuonna 1990. Joka on mielestäni parempi kuin Rollareiden alkuperäinen.
Näin ollen Out of Our Headsin brittiversio ei saa minulta kiitettävää arvosanaa, mutta jenkkiversio ansaitsee kiitettävän, useamman Jagger & Richards originaalin vuoksi. Esille täytyy nostaa levyn päättävä The Spider And The Fly (Alunperin Satisfaction sinkun b-puoli), melkein kadonnut klassikkobiisi, jonka Rollarit ottivat 30 vuotta myöhemmin takaisin ohjelmistoon; Stripped (95) livealbumille.
Arvosana: 8-/10. (Brittiversio) 9/10 (Jenkkiversio)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti