Takaisin Tukholman muinaisluoliin

Minä elän ja hengitän, kuljen pitkin poikin Tukholman katuja, ylitän korkeita siltoja, kaukana kaiteista. Miten sitä on taas olennaisen...tai olemattomuuden äärellä: ratsaamassa ylvään ja korskean Stokiksen levykauppoja. Tämä on luksusta, tämä on turhuutta, tämä on vielä toimivaa lihasten hallintaa, nousevaa jalkaa ja nopsasti liikkuvaa sormea. Reippaat jalat kuljettajat kohti St Eriksgatanin muinaisluolia, päässä on virtaa ja tahtoa; tuonne minä vielä haluan takaisin, sinne nuoren levynkerääjän ensimmäisiin herkkuhetkiin.

Record Hunter ensimmäiseksi. Täällä on tullut vierailtua harvakseen aina 90-luvulta asti. Muistin Hunterin sisätilojen olleen viime kerralla erilainen, mutta tarkemmin ajateltuna kauppa oli vain siistimpi kuin 8 vuotta sitten. Ainakin alelaarit olivat kokeneet lievän tasonlaskun sitten edellisen vierailun. https://homesickhounds.blogspot.com/2018/06/vinyylinnuohousta-tukholman.html 

Tällä kertaa10 kruunun laarista nostin vain Elton Johnin liven Here And There (76), The Black Sorrowsin mainion: Hold On To Me (88) plätyn ja Greg Kihnin: Kihnspiracyn (83). Muuten siellä mentiin aikalailla suomalaisella kirpparitasolla. Sadalla kruunulla kolme laarista poimin kaksi hyväkuntoista Nick Lowea ja puolella silmällä etsimäni The Biblen Walking The Ghost Back Home (86) albumin. Suurimman summan, kokonaiset 40 kruunua, maksoin maan mainion syntsapop-bändin The Korgisin kolmoslevystä: Sticky Georgesta (81). Myös sinkkuosastolla löytyi pientä ja kivaa, viiden kruunun laarista nappasin haltuun: Big Countrya, Whamia, Meat Loafia ja ysärin alun helmeä Eg & Alicea. Jokunen 10 kruunun ceedeekin lähti mukaan, kuten Springsteenin tuplalevy: The Promise (10) ja Jamesin: Whiplash (97). 

Tällä kertaa Record Hunter oli vasta lämmittelyä, sillä syvempi sukellusta oli vasta edessä. Klo:15.00 avasi ovensa legendaarinen, jo vuonna 1973 perustettu Skivbörsen. Tuo syvä ja hyvä muinaisluola, pitäen sisällään tolkuttomasti soivaa muovimateriaa. Edellinen vierailuni oli mieleenpainuva, mutta tämänkertainen saattoi olla jopa parempi. Hintataso ei ollut noussut piiruakaan. Kasarishittiä sai naarattua rantaan edelleen hintahaarukassa 10kr-40kr, jossa majailivat liki kaikki Elvis Costellot, Pretendersit, McCartneyt, Terencetrentdarbyt, Billyidolit ja 70-luvun Kinks-levyt. 

Nyt itsellänikin oli enemmän aikaa Skivbörsenin syväsukellukseen kuin viime kerralla. Levykaupan alakerta oli jopa runsaampi kuin viime kerralla. Portaiden alapäässä lähes törmäsin monipuoliseen soul-levyjen kasaan, missä oli Eddie Kendricksit, Nona Hendryxit ja Temptationsit ihanasti sekaisin. Silmiini pisti monia epäilyttävän hyviä soul-nimiä joita en mitenkään kerennyt puhelimellani tarkistaa, sillä sormet ja pää tekivät nopeaa arviointityötä: tämä mukaan, toinen takaisin laariin. Soulkasan kiinnostavin nosto oli Iken & Tinan tuotannon loppupäästä löytyvä Delilah's Power (77). 

Rokin klassikot löytyi laareista omilla nimilllään, Beatlesit, Rollarit ja kaikki muut. Mitään superlöytöjä ei pistänyt silmään, mutta esim. McCartneyn ja Lennonin 70-luvun soolot löytyi hyvin edukkaaseen hintaan, joista mukaan nappasin Lennonin postuumin Milk & Honeyn (84) neljälläkymmenellä kruunulla. Rollareista Emotional Rescue (80) lähti viidelläkymmenellä kruunulla, Pretendersin ylivoimaisesti paras plätty Learning to Crawl (84) viidellätoista kruunulla samoin kuin Peter Gabrielin: So (86). 

Vielä alakerran toinen looshi oli koluamatta. Sieltäkin löytyi pitkä rivi kelvollista 70- ja 80-luvun vinyyliä, kuten Rascals, John Hiatt, George Thorogood, Duran Duran,  Jean Luc Ponty, juuri sitä pop/rock-kamaa joka ei mahdu klassikkolaareihin, sekä ne viime kerralla päivittelemäni grahamparkerit ja stevegibbonsit, joita aina pyörii kaikkialla, etenkin Ruotsissa, vaikka nuo levythän ovat ihan kelvollisia. Kivoja parikymmenen kruunun löytöjä olivat myös New York Dolls - kitaristi Sylvain Sylvain debyyttisoolo, Princen: Around The World in A Day (85), Suzi Quatron: Golden Hits (75), Psychedelic Fursin: Midnight to Midnight (85) ja tietenkin Graham Parkerin: Mona Lisa's Sister (88), levyn ties kuinka mones kaksoiskappale. Kuka nyt haluaa?

Skivbörsenin reilun tunnin tonginnat helmiksi kohosivat Nick Lowen ehkä paras albumi Party Of One (90) ja Brian Setzerin eka soolo: The Knife Feels Like Justice (86). Molemmat 40kr/kpl. Pakko mainita myös sinkkuna löytämäni Ronnie Lanen: How Come (73) kuvakannella. Edelleen laareihin jäi tolkuttomasti hyvää tavaraa, jonka olisi voinut naarata ylös, jos olisin saanut päivän tai pari lisäaikaa. Kruunutkin loppuivat kesken. Parinkymmenen lätyn kasan sain ostettua noin 450 kruunulla. Paikassahan ei käynyt käteinen, ja tuon enempää kruunuja ei löytynyt minun kukkarosta. 

Olo oli kylläinen, vaikka Tukholman suurimpaan levykauppaan, Nostalgipalatsetiin, en kerennyt tälläkään reissulla. Seuraavaan kertaan.