Itäväylä tunnelmoi samalla tiellä ja viittailee suomalaisen laulukirjan klassikkoon: "Sä löysit hänet joka on paljon enemmän" Jo viime syksynä Knipin kirjajulkkarikeikoilla kuultu levyn nimikappale Sivellinvetoja menee heittämällä Knipi-klassikoiden joukkoon tyyliin Mestaripiirros ja Asvaltin pinta. Kappaleen keskiössä on Knipin varhain menehtynyt taidemaalari-isä ja hänen vanhoista haastatteluista löytynyt elämänviisaus: "Kaikki mitä teet, tee se ilosta"
Levyn toista sinkkua Päiväkirja pidin alkuun aika kevyenä ja tyhjänpäiväisenä kappaleena. Mutta soittokertojen myötä kappale on kasvanut korkoa, ja tämä mukavan nykivästi kulkeva poppis puolustaa paikkaansa levyllä. Löydän kappaleesta samaa henkeä kuin edellisen Valoilmiöitä (22) levyn mainiosta Maailman toimivin kaupunki biisistä.
Siinä hän taas on kaunis poppis ihastumisen hetkestä, sen ihanasta suistumisesta. Tätä seuraa, levyn kakkospuolen aloittava Sinä yönä satoi lunta, joka on kuin sisarbiisi edelliselle. Kaksi melankolista, mutta samanaikaisesti kevyttä pop-biisiä, kerrassaan sydämeen käyviä kappaleita. Näistä jälkimmäisessä on samaa lyyristä henkeä kuin Asvaltin pinnassa, mutta musiikillisesti mennään eri reittejä.
Levyn loppupuolelta löytyy myös Knipin edesmenneelle äidille omistettu Kapeikko biisi. Tunnelma syvenee loppua kohden, Olen palannut kotiin ja levyn lopussa kuultava Huomisen sää maalavat levyn valmiiksi, mutta jättävät samalla kuulijalle löytämisen varaa. Käsissä on tunnelmallinen ja ehjä levy, joka loppuu positiiviseen sävyyn, taivaanrannan maalarin tarpeelliseen statementtiin:
"Minä vain odottelen huomisen säätä, hetkeä jolloin tuohon ruutuun astelet. Kun valo täyttää huoneen, ei murheet vaivaa päätä. Kohta selviää, huomisen sää."
Knipin kolmannen soololevyn Sivellinvetoja (26) kappaleet kulkevat kuin hengitys, luonnollisesti ja yksityiskohtia painottaen. Hienot jousisovitukset kuljettavat kautta linjan kappaleita eteenpäin. Laulamisen hienovireinen rytmitys korostaa ja nostaa esiin tiettyjä sanoja. Sanoitusten puolesta ollaan onnistumisen tiellä, tarjolla on tähän mennessä vahvinta Knipi-lyriikkaa. Vahvasti omakohtainen levy soi syvänä, mutta myös keveänä. Uusimman Soundi-lehden arviossa mielestäni ei ymmärretty levyn kepeyttä ja melodista rikkautta, vaan väitettiin artistin seestyneen entisestään. Vaikka kappaleet ovat tunnelmallisia ja ehkä vähän tutunoloista, niin ne mielestäni poikkeavat sopivasti totutusta Knipi-muotista. Pidän Sivellinvetoja (26) albumia Knipin parhaana soolotyönä.
