Tammikuu on tässä kädellä, koettuna, rutistettuna, loppuun asti käytettynä. Talvi on tapissaan, sen keskikohdassaan, aavistuksen jo kallellaan, minne päin?
On a winter's Sunday I go To clear away the snow and green the ground below April, all an ocean away, is this the better way to spend the day? Keeping the winter at bay
Pieni, kaunis, isommaksi kasvava rakkauslaulu vai liekö eroveisu nimeltään January Hymn. The Decemberists näyttää väylää kevääseen, kyseinen biisi ja koko uusi King is Dead(11) albumi soi kauniisti ja toiveikkaasti.
What were the words I meant to say before you left? When I could see your breath lead where you were going to Maybe I should just let it be and maybe it will all come back to me Sing, oh, January, oh
How I lived a childhood in snow And all my teens in tow, stuffed in strata of clothes Pale the winter days after dark Wandering the gray memorial park, a fleeting beating of hearts
What were the words I meant to say before you left? When I could see her breath lead where she was going to Maybe I should just let it be and maybe it will all come back to me Sing, oh, Janu, oh January, oh
Wuff vaan teille kaksijalkaiset! Vuosi kurkistaa lähtökuopistaan, tuikkaa lumihankeen erilaisia sattumia ja eritteitä. Pitkä ja kerkeävä kuononi nuohoaa ajatuksella kertyneen lumen tarinoita, äärettömän määrän, tuon sulamattoman kuorman tulevia sulavesiä. Etenevässä talvessa, sen tulevissa viikoissa, kuukausissa, jopa kevään korvan juuressa lepäilee kasa musiikkiäänitteitä, julkaistuksi tulevia levysiä.
Wroah, wurrff, työnnän kuononi syvemmälle lähitulevaisuuden syliin, annan tiedon kulkea karvaisen vartaloni keskiöön, vaikuttua, inspiroitua, tulla toiveikkaaksi ja kertoa teille vääjäämättä kevättä kohti kulkevan talven sadosta.
The Decemberists: King Is Dead-Uuvuwuu! Nyt Dessukat ovat palaamassa entisille vesilleen kokeilevan Hazard of Loven jälkeen. January Hymn lupaa hyvää. Jo ensi viikon julkaisuja. Tästä linkistä voit kuunnella koko albumin etukäteen, namia! Listen to the album in full at NPR
The British Sea Power: Valhalla Dancehall-Pian tämäkin kauppojen hyllyillä. Tätä pitkäsoittoa edelsi viime syksyn erinomainen Zeus – ep, menikö ohi? Uskotaan ja luotetaan, että tämä yksi lupaavimmista nykybändeistä kasvaa tällä levyllä kukkeimpaan loistoonsa.
Bright Eyes: The People’s Key- Tulista meininkiä, mitä lie? Kyllä tätä on odotettukin, bändin pääjehun Conorin seikkailtua kolme vuotta muissa projekteissa, toisaalta poikkeaako Conorin soolot juurikaan tästä emobändi tuotannosta? Jo aiemmin blogista löytyvä Shell Games – biisi kuulostaa hyvältä.
Joan as Police Woman: Deep Field- Tampereellakin konsertoineen artistin uutukainen ilmestyy tämän kuun lopussa.
PJ Harvey: Let England Shake- Ei kuulu tämän talouden suosikkeihin, mutta kuuleman mukaan rokimpaa PJ Harveyta kuin edellinen White Chalk(08)
John Vanderslice: White Wilderness- Biisi Sea Salt on kaapattu netistä tänne huusholliin pyörimään, toimii yllättävän hyvin. Tämä laulaja/lauluntekijä on vähintään tutustumisen arvoinen.
R.E.M.: Collapse Into Now- Kuka odottaa enää Remin uutta levyä? Minä odotan iltaruokaa...tai oikeastaan tyttökoiraa, todellista pikku narttua, mrrrr! Levyn näytepalat ovat lupaavia. Haluan uskoa, että taso pitää. Edellinen Accelerate(08) oli hyvä levy.
Drive By Truckers: Go Go Boots- Wiuh, mukava yllätys tältä bändiltä, edellisestä albumistahan ei ole vuottakaan, joka löytyy blogin vuoden 2010 albumit listan Top 10:stä. Tässä albumin eka sinkku:1 - Used to Be A Cop
Robert Pollard: Space City Kicks- Uu-u! Näyttää helmikuun alussa olevan julkaisumerkintä tälle Guided by Voices-miehen uutukaiselle. Mielenkiinnolla odotetaan mitä tuleman pitää.
Beady Eye- Oasiksen Liam Gallagherin oman bändin esikoinen ilmestyy pian. Kyl se eka sinkku ”Bring the Light” oli ihan rätväkkä rokkipiisi, vaikka pyörää ei keksittykään uudelleen.
The Strokes- Maaliskuuksi lupailtu uusi Strokes-albumi, ensimmäinen viiteen vuoteen. Kannattaakohan odottaa mitään? Mitä odotan ainakin Neu-makkaraa Cittarin Faunattareen.
Paul Simon: So Beautiful Or So What- Kyllä vaan, Wuff & Wiu, tämä setä se jaksaa. Edellisesta albumista Surprise(06)on toisaalta "vain" viisi vuotta. Pauli on tunnettu harvasta mutta laadukkaasta julkaisutahdista, tästä linkistä ilmainen näytepala: http://www.paulsimon.com/
Kun tarkennan vielä kuononi tutkaa, aavistan lähitulevaisuudessa platat seuraavilta artisteilta: Fleet Foxes, Ryan Adams, Okkervil River, Arctic Monkeys, Franz Ferdinand ym ym. Vuoden edetessä albumia saattaa pukata vielä näiltäkin isoilta nimiltä; Radiohead, Rolling Stones, Aerosmith, U2 ym.
Uff ja Phiuff, nyt tämä poika vetää lonkkaa ja siinä samalla kuuntelee millaisia säveliä kämpässä nyt pyöriikään. Nyt taitaa soida British Sea Power, kyl täs kaipais jo jotain iltaäksöniä, ehkäpä kuritan tuota sorsaa?
Vieraileva kirjoittaja Marko aka Classicway Outlaw Pete
Loppiaisilta! Kaikki on päättynyt, joulu on päättynyt, juhlimiskierrokset ovat nollissa, työt alkavat onnekkaimmillakin maanantaina ja useat ovat anoneet perjantain vapaaksi. Mutta samanaikaisesti kaikki on alkamassa uudelleen, mutta ei vielä, odotetaan vielä viikko, toinenkin…
Mitä tapahtuu maailmassa, tapahtuuko missään mitään? Ja jos tapahtuisikin, olisiko parempi jäädä kotiin jomottamaan, viettämään tipatonta tai mitä lie munatonta tammikuuta. Entä jos tänään hilpaisinkin kaupungin yöhön, katsomaan tämän joulun välipäivän oudoksi kunniaksi melkein unohtunutta lupaustamme, yhtä monien joukossa.
On Joensuu 8712 mikä lie, on Daisy, Rubik, Palma, Laivue, hyvin hyvin paljon unholan portista tipahtamaisillaan olevaa bändiainesta. Jos olet englanninkielinen indiepainotteinen-rokkari tämän ajan Suomessa, niin varmista taloudellinen selustasi, sillä et tule elättämään itseäsi. Monet pitkän linjan ansiokkaat suomibändit ovat heittäneet pyyhkeensä kehään, viimeisimpänä lienee Jolly Jumpers.
Niin, ketä voisi kiinnostaa Zacharius Carls Group, 2000-luvun alun marginaalinen lupaus, pohjoisen pojat puskivat uskaliaasti retro-wigwam-progeilun maastoon. Torniosta ja vähän pohjoisemmasta on tullut paljon ajan myötä mädännyttä paskaa, kuten CMX ja Absoluuttinen Nollapiste. Vähän aikaa sitten myin kahdella eurolla kirpparilla Absojen uusimman, ei kun ei, mieshän ei laula ollenkaan, ei millään tasolla! Toisaalta yllätyin iloisesti siitä CMX:n ”Dinosaurus” – tuplasta, täähän on maalattu loppuun asti. Mutta siitäkin levystä on 10 vuotta.
Tänä iltana Telakalla esiintyy em. Zacharius Carls Group. Ehkä menen tästä kulmasta sisään, uhmaan tavanomaista loppiaismöllötystä, katson sopivan bussin keskustaan, ehkä maistan vienosti oluttakin, en paljon, vähän vain. Fiilistelen, olen valmiina, takki auki kokemaan, mitä tämä pikkurahalla mahdollistuva musiikillinen show tuo mukanaan.
Joskus vaan joku biisi valtaa tajunnan, ei lähde pois sieltä käskemälläkään. Mällää ja mällää päiväkausia, tarttuu tiukemmin aivolohkoni puolustuskyvyttömiin osiin, soluttautuu kehoni tunnekäytäviin, tekee tunteiden virrasta vuolaamman, kasvattaa pyörrettä, sisälläni paisuvaa tunnetta tulla yhdeksi tuon musiikin kanssa. Näissä hetkissä laulukyvytön suu tapailee sanoja ja kitaraa soittamattomat sisätyöntekijän sormet tapailevat ilmaa: - tästä se lähtisi, näistä soinnuista, tällä otteella, tämän biisin varmasti opettelen ulkoa!
En opetellut, en vielä, vaikka Lidlin alelaarissa oli kasa hyvännäköisiä akustisia kitaroita viidellä kympillä. Lähtiskö tuosta, tekiskö jotain yllättävää alkuvuoden kunniaksi, jos vaikka pikkaisen opettelis soittelemaan, jotain helppoja sointuja edes?
Se biisi kasvaa vahvemmaksi ja paksummaksi, suorastaan kiljuu päästä tulemaan esille. Voima kasvaa hitaudessa, järkähtämättömän rauhallisessa askelluksessa, suvantonsa tuntien, yksityiskohtansa löytäen, loppusuoralla hurmioituen, nostaen ylevän musiikkiesityksen korkeimpaan maaliinsa.
On se ihmeellistä että tänäkin vuonna(2010) julkaistiin melkoinen kasa erityisen kelvokkaita albumeja. Joku voi epäillä, että maailmassa ei tehdä enää juurikaan hyvää musaa, mutta siinä hän on pahasti väärässä, sen todistaa rokkivuosi 2010. Kauhea määrä musaa puristettiin äänitteen muotoon, että ihan hirvittää. Näyttää ihan siltä, että muusikot ovat yhä enenevässä määrin fyysisen ääniteformaatin puolella, sillä yhä useammasta levystä tulee myös vinyylipainos.
Musiikkimakuhan on jokaisella omansa, paitsi usealla se on vääränlainen(vitsi vitsi), mutta tähän omaan kohtuulliseen laajaan musamakuun perustuen väänsin järjestykseen 25 ulkomaista albumia, lähinnä sellaista indie/singer-songwriter/peusrock-tyylistä kamaa ja noteerasin myös suomirintamalta kymmenkunta plattaa.
Seuraavaksi oma listani, olkaapa hyvät!
1. Rolling Stones: Exile on Main Street – bonus disc.- Kyllä vaan, tänäkin vuonna kärkisijan nappasi ennen julkaisematon matsku, nimittäin tämä rollareiden exile-bonuslevy. Eihän tämäkään täydellinen ole, mutta ravitsevuudessaan ylivertainen mihinkään tänä vuonna julkaistuun verrattuna. Puhun fanin suulla paksua tekstiä, mutta se sallittakoon.
2. Bruce Springsteen: The Promise- Taantumus senkun jatkuu, tämäkin tupla-albumi pitää sisällään ennen julkaisematonta kamaa vuodelta 1977-78. Brucehan näyttäytyy minulle samanlaisessa messiaanisessa valossa kuin rollarit, eli tässä listasijoituksessa on iso tunteenomainen lisä. Siitä huolimatta tämän outtake-levyn matsku on varsin timanttista. Tämän kun olisi tiivistänyt yhteen levyyn, niin kyseessä olisi oikeasti se puuttuva Bruus-levy vuodelta 1977!
3. Band of Horses: Infinite Arms- Myös vuoden 2010 virallinen kesälevy. Kaunis ja viisas albumi, kuunnelkaa tätä! Oma blogijuttu löytyy toukokuun numerosta.
4. Eels: End Times- Ehjän murea tunnelma. Herra E:n erolevy, tunnelmaltaan hyvin vahva tekele. Myös tämä levy on käsitelty aiemmin tänä vuonna.
5. Josh Ritter: So Runs The World Away- Ihan viime päivinä otettu kuunteluun. Vallan mainio pop-rocklevy, silkkaa Paul Simonia.
6. The National- High Violet- Monissa yhteyksissä se ilmeinen vuoden levy, kieltämättä varsin tasapainoinen levy hyvine biiseineen, vaikkakin bändin täysin kritiikitön hypetys vähän ärsyttää.
7. Joanna Newsom: Have One On Me- Vuoden kunnianhimoisin albumi, massiivinen kolmen albumin pläjäys. Pureskeltavaa riittää pitkäksi aikaa. Paljon velkaa Kate Bushille. ”In California” on upea biisi.
8. Drive by Truckers: The Big To Do- Mureaa jenkkirokkia. Maistuu! “This Fucking job”, ”Birthay Boy”, “The Fourth Night of My Drinking”, loistavia rokkibiisejä kaikki tyynni. 9. The Dead Weather: Sea of Cowards- Vuoden positiivisin yllätys. Jack Whiten sivuprojekti osoittautuu oikeaksi rock-bändiksi. Hienoja Steppenwolf-kaikuja.
10. Teenage Fanclub: Shadows- Helkkyy kauniisti. Vuoden poppisparhautta, ehjä ja biisillisesti vahva levy.
11. Arcade Fire: The Suburbs- Kuuntelin tätä levyä oikeasti paljon, yritin päästä sisään monesta kulmasta, mutta käteen jäi ”vain” neljän tähden levy, bändin vasta toiseksi paras levy Neon Biblen jälkeen(Oikeesti Funeralissa on aika paskat biisit).
12. Dungen: Skit i Allt- Tätä levyä tuli loppusyksystä pyöriteltyä paljon, ompahan vaan erittäin mukavaa kuunneltavaa, vaikka Klubin keikka oli pelkästään ookoo-tasoa.
13. Ben Folds & Nick Hornby- Melkein Top 10 kamaa. Levyllä on useita hienoja veisuja, kuten ”picture window” ja "From Above".
14. Neil Young: Le Noise- Niilo puristi itsestään kaiken olemassa olevan elävän aineksen huipputuottaja Daniel Lanoisen avustuksella. Varsinkin ”Hitchhiker” on silkkaa murhaa.
15. Paul Weller: Wake Up The Nation- Taso pitää. Hyvä levy.
16. Midlake: The Courage of Others- Tältä levyltä odotin paljon enemmän. Tunnelma levyllä on ehjä, mutta biisit eivät kasva esiin tuosta tunnelmasta, vaan jäävät tukemaan tuota itkuista jyhkeyttä. Ruisrokin keikkakin oli aika tylsä.
17. The Duke & The King: Long Live The Duke & The King- Jokin Felice Brothers – äijä ja joukko mojoisia muusikoita saivat aikaiseksi varsin mainion lättysen. Edelleen kuunteluvaraa, melkein kuuluisi Top 10:n.
18. Elton John/Leon Russell: The Union- Tosi mukavaa, että Elton väänsi kaverinsa kanssa näinkin hyvän levyn. Leon Russelhan on tosi pitkän linjan tekijä, aloittanut muusikon uransa jo ennen Eltonia.
19. Sufjan Stevens: All Delighted People- 50 minuuttia kestävä 8 biisin ep-levy, ei hullumpi hinta-laadusuhde siis. Muutamia liki klassikkobiisejä, kuten ”Heirloom.
20. Badly Drawn Boy: It’s What I’m Thinking- Pipopää virkeänä, kuuntelu vasta muutaman biisin varassa, mutta ne ovat erinomaisia biisejä.
21. Ryan Adams & The Cardinals: III/IV- Tää tuli pikkaisen puskasta juuri ennen vuoden vaihdetta. Tupla-albumi ja hyvä sellainen, äänitetty jo vuonna 2006, mutta vasta nyt näkee päivänvalon.
22. The Black Keys: Brothers- Tätäkin jos enemmän kuuntelisi, niin tiiä mitä tapahtuisi? Funkkia, soulia, tiukkaa rokkiaa, siis nananaah-aah!
23. Tom Petty& The Heartbreakers: Mojo- Ostin tämän levyn Balilta. Tiivistettynä tämä olisi erinomainen levy, nyt hiukan liian pitkä.
24. Manic Street Preachers: Postcards From a Young Man- Jotain uupuu, vaikka yritys on kova! Vai unohtuiko levy jonnekin syksyn kiireisiin?
25. Robert Plant: Band of Joy- Vanha Roope edelleen vedossa. Maittavaa kuunneltavaa, mutta ehkä odottaisin herra Iso-kukolta vaihteeksi omaakin materiaalia.
+ bonus: John Mellencamp: No Better Than This.- Melkein voi sanoakin, että tätä parempaa roots-albumia ei tehty vuonna 2010! Laatu pitää, laulut ovat multaisia, ja uskottavia.
Niin, varmasti unohtui isohko kasa muitakin merkittäviä albumeja, osittain(siis enimmäkseen) ajanpuutteesta johtuen jäi lopullisesti tsekkaamatta iso kasa levyjä muun muassa seuraavilta artisteilta: Jonsi, Jeff Beck, Dr.Dog, Hold Steady, Jesse Malin, John Grant, Nwe Pornographers, Roky Erickson, Blitzen Trapper, Coral, Grinderman, Junip ym. ym.
Vielä lyhyesti Suomiosasto:
1. Ville Leinonen: Majakanvartijan uni- Melkein vuoden paras levy. Ylivoimaisesti paras suomalainen levy tänä vuonna, tosi en ole Tuomari Nurmion ja Ultramariinin levyjä kuullut. Mielikuvituksen ja uskalluksen musiikillinen täydellistymä.
2. Kiki Pau: White Mountain- Vuoden toiseksi paras suomirock-platta. Soitto ja sävyt kohdallaan, biisit ovat kelvollisia ja tähtäin korkealla.
3. Liekki: Paimen- Hieman epäonnistuneesta tuotantojäljestä huolimatta vuoden parhaita kotimaisia levyjä.
4. Kari Peitsamo & The Straight Perverts: The Unparalleled adventure oh one Hans Phaal- Kari pettää harvoin, eikä pettänyt tänäkään vuonna. Virkeän Karimaista rokkia, Peitsamon erinomaisesta Karhu Krouvuin keikasta viime marraskuulta piti tulla oma juttukin, mutta unohtui syksyn kiireihin.
5. Magenda Skycode: Relief- PMMP:n biisien säveltäjän Jori Sjöroosin oman bändin kakkosalbumi.
Tämän lisäksi Palefacen, Ismo Alangon, Olavi Uusivirran, Tuomon ja Circlen albumit herättivät mielenkiintoni. Tässä vähän vanhempaa ja hyvin mojoisaa Tuomoa:
Tammikuu on tässä kädellä, koettuna, rutistettuna, loppuun asti käytettynä. Talvi on tapissaan, sen keskikohdassaan, aavistuksen jo kallellaan, minne päin?
What were the words I meant to say before you left?
