Vuoden 2010 levysatoa!

On se ihmeellistä että tänäkin vuonna(2010) julkaistiin melkoinen kasa erityisen kelvokkaita albumeja. Joku voi epäillä, että maailmassa ei tehdä enää juurikaan hyvää musaa, mutta siinä hän on pahasti väärässä, sen todistaa rokkivuosi 2010. Kauhea määrä musaa puristettiin äänitteen muotoon, että ihan hirvittää. Näyttää ihan siltä, että muusikot ovat yhä enenevässä määrin fyysisen ääniteformaatin puolella, sillä yhä useammasta levystä tulee myös vinyylipainos.

Musiikkimakuhan on jokaisella omansa, paitsi usealla se on vääränlainen(vitsi vitsi), mutta tähän omaan kohtuulliseen laajaan musamakuun perustuen väänsin järjestykseen 25 ulkomaista albumia, lähinnä sellaista indie/singer-songwriter/peusrock-tyylistä kamaa ja noteerasin myös suomirintamalta kymmenkunta plattaa.

Seuraavaksi oma listani, olkaapa hyvät!

1. Rolling Stones: Exile on Main Street – bonus disc.- Kyllä vaan, tänäkin vuonna kärkisijan nappasi ennen julkaisematon matsku, nimittäin tämä rollareiden exile-bonuslevy. Eihän tämäkään täydellinen ole, mutta ravitsevuudessaan ylivertainen mihinkään tänä vuonna julkaistuun verrattuna. Puhun fanin suulla paksua tekstiä, mutta se sallittakoon.

2. Bruce Springsteen: The Promise- Taantumus senkun jatkuu, tämäkin tupla-albumi pitää sisällään ennen julkaisematonta kamaa vuodelta 1977-78. Brucehan näyttäytyy minulle samanlaisessa messiaanisessa valossa kuin rollarit, eli tässä listasijoituksessa on iso tunteenomainen lisä. Siitä huolimatta tämän outtake-levyn matsku on varsin timanttista. Tämän kun olisi tiivistänyt yhteen levyyn, niin kyseessä olisi oikeasti se puuttuva Bruus-levy vuodelta 1977!



3. Band of Horses: Infinite Arms- Myös vuoden 2010 virallinen kesälevy. Kaunis ja viisas albumi, kuunnelkaa tätä! Oma blogijuttu löytyy toukokuun numerosta.

4. Eels: End Times- Ehjän murea tunnelma. Herra E:n erolevy, tunnelmaltaan hyvin vahva tekele. Myös tämä levy on käsitelty aiemmin tänä vuonna.

5. Josh Ritter: So Runs The World Away- Ihan viime päivinä otettu kuunteluun. Vallan mainio pop-rocklevy, silkkaa Paul Simonia.

6. The National- High Violet- Monissa yhteyksissä se ilmeinen vuoden levy, kieltämättä varsin tasapainoinen levy hyvine biiseineen, vaikkakin bändin täysin kritiikitön hypetys vähän ärsyttää.

7. Joanna Newsom: Have One On Me- Vuoden kunnianhimoisin albumi, massiivinen kolmen albumin pläjäys. Pureskeltavaa riittää pitkäksi aikaa. Paljon velkaa Kate Bushille. ”In California” on upea biisi.

8. Drive by Truckers: The Big To Do- Mureaa jenkkirokkia. Maistuu! “This Fucking job”, ”Birthay Boy”, “The Fourth Night of My Drinking”, loistavia rokkibiisejä kaikki tyynni.

9. The Dead Weather: Sea of Cowards- Vuoden positiivisin yllätys. Jack Whiten sivuprojekti osoittautuu oikeaksi rock-bändiksi. Hienoja Steppenwolf-kaikuja.

10. Teenage Fanclub: Shadows- Helkkyy kauniisti. Vuoden poppisparhautta, ehjä ja biisillisesti vahva levy.

11. Arcade Fire: The Suburbs- Kuuntelin tätä levyä oikeasti paljon, yritin päästä sisään monesta kulmasta, mutta käteen jäi ”vain” neljän tähden levy, bändin vasta toiseksi paras levy Neon Biblen jälkeen(Oikeesti Funeralissa on aika paskat biisit).

12. Dungen: Skit i Allt- Tätä levyä tuli loppusyksystä pyöriteltyä paljon, ompahan vaan erittäin mukavaa kuunneltavaa, vaikka Klubin keikka oli pelkästään ookoo-tasoa.

13. Ben Folds & Nick Hornby- Melkein Top 10 kamaa. Levyllä on useita hienoja veisuja, kuten ”picture window” ja "From Above".



14. Neil Young: Le Noise- Niilo puristi itsestään kaiken olemassa olevan elävän aineksen huipputuottaja Daniel Lanoisen avustuksella. Varsinkin ”Hitchhiker” on silkkaa murhaa.

15. Paul Weller: Wake Up The Nation- Taso pitää. Hyvä levy.

16. Midlake: The Courage of Others- Tältä levyltä odotin paljon enemmän. Tunnelma levyllä on ehjä, mutta biisit eivät kasva esiin tuosta tunnelmasta, vaan jäävät tukemaan tuota itkuista jyhkeyttä. Ruisrokin keikkakin oli aika tylsä.

17. The Duke & The King: Long Live The Duke & The King- Jokin Felice Brothers – äijä ja joukko mojoisia muusikoita saivat aikaiseksi varsin mainion lättysen. Edelleen kuunteluvaraa, melkein kuuluisi Top 10:n.

18. Elton John/Leon Russell: The Union- Tosi mukavaa, että Elton väänsi kaverinsa kanssa näinkin hyvän levyn. Leon Russelhan on tosi pitkän linjan tekijä, aloittanut muusikon uransa jo ennen Eltonia.

19. Sufjan Stevens: All Delighted People- 50 minuuttia kestävä 8 biisin ep-levy, ei hullumpi hinta-laadusuhde siis. Muutamia liki klassikkobiisejä, kuten ”Heirloom.



20. Badly Drawn Boy: It’s What I’m Thinking- Pipopää virkeänä, kuuntelu vasta muutaman biisin varassa, mutta ne ovat erinomaisia biisejä.

21. Ryan Adams & The Cardinals: III/IV- Tää tuli pikkaisen puskasta juuri ennen vuoden vaihdetta. Tupla-albumi ja hyvä sellainen, äänitetty jo vuonna 2006, mutta vasta nyt näkee päivänvalon.

22. The Black Keys: Brothers- Tätäkin jos enemmän kuuntelisi, niin tiiä mitä tapahtuisi? Funkkia, soulia, tiukkaa rokkiaa, siis nananaah-aah!

23. Tom Petty& The Heartbreakers: Mojo- Ostin tämän levyn Balilta. Tiivistettynä tämä olisi erinomainen levy, nyt hiukan liian pitkä.

24. Manic Street Preachers: Postcards From a Young Man- Jotain uupuu, vaikka yritys on kova! Vai unohtuiko levy jonnekin syksyn kiireisiin?

25. Robert Plant: Band of Joy- Vanha Roope edelleen vedossa. Maittavaa kuunneltavaa, mutta ehkä odottaisin herra Iso-kukolta vaihteeksi omaakin materiaalia.

+ bonus:
John Mellencamp: No Better Than This.- Melkein voi sanoakin, että tätä parempaa roots-albumia ei tehty vuonna 2010! Laatu pitää, laulut ovat multaisia, ja uskottavia.



Niin, varmasti unohtui isohko kasa muitakin merkittäviä albumeja, osittain(siis enimmäkseen) ajanpuutteesta johtuen jäi lopullisesti tsekkaamatta iso kasa levyjä muun muassa seuraavilta artisteilta: Jonsi, Jeff Beck, Dr.Dog, Hold Steady, Jesse Malin, John Grant, Nwe Pornographers, Roky Erickson, Blitzen Trapper, Coral, Grinderman, Junip ym. ym.

Vielä lyhyesti Suomiosasto:

1. Ville Leinonen: Majakanvartijan uni- Melkein vuoden paras levy. Ylivoimaisesti paras suomalainen levy tänä vuonna, tosi en ole Tuomari Nurmion ja Ultramariinin levyjä kuullut. Mielikuvituksen ja uskalluksen musiikillinen täydellistymä.

2. Kiki Pau: White Mountain- Vuoden toiseksi paras suomirock-platta. Soitto ja sävyt kohdallaan, biisit ovat kelvollisia ja tähtäin korkealla.

3. Liekki: Paimen- Hieman epäonnistuneesta tuotantojäljestä huolimatta vuoden parhaita kotimaisia levyjä.

4. Kari Peitsamo & The Straight Perverts: The Unparalleled adventure oh one Hans Phaal- Kari pettää harvoin, eikä pettänyt tänäkään vuonna. Virkeän Karimaista rokkia, Peitsamon erinomaisesta Karhu Krouvuin keikasta viime marraskuulta piti tulla oma juttukin, mutta unohtui syksyn kiireihin.

5. Magenda Skycode: Relief- PMMP:n biisien säveltäjän Jori Sjöroosin oman bändin kakkosalbumi.

Tämän lisäksi Palefacen, Ismo Alangon, Olavi Uusivirran, Tuomon ja Circlen albumit herättivät mielenkiintoni. Tässä vähän vanhempaa ja hyvin mojoisaa Tuomoa: