Millainen on hyvää ska-musaa ja mitä yleensä on ska-musiikki? Nämä asiat pyörivät mielessä lauantaisella Tampereen klubin Voimaryhmän ja Valkyriansin keikoilla. Jamaikalle asti täytyy mennä, reggaen viereen löytääkseen ska:n juuret. Kyse on yksinkertaisesti sanottuna reggaen nopeammasta muodosta. Kuuluisin länsimainen ska-bändi lienee Madness lukuisine mainioine hitteineen.Tuntuu että ska-musiikin kautta saa helposti luotua tietynlaisen pomppivan bailutunnelman, musiikin perusta on sellainen, hassuun irrotteluun kannustava. Näin ollen voi myös olettaa, että aika onnettomalla biisimateriaalilla saa kansan tanssimaan pelkästään tämän perus-skarytmin turvin.
Näin tunsin klubin molemmilla keikoilla, meno oli hyväntuulista ja soittajat selkeästi nauttivat tekemisestään. Mutta missä oli huiput ja laaksot, missä persoona ja musiikillinen särmä? Oli vain iloista ska-poljentoa ja sitä kesti lakkaamatta molempien bändien settien ajan, mutta kumman helposti haukotus meinasi tulla suupieleen, että mikä tässä on oikein se juttu, missä ne biisit ovat?
Valkyriansin liveotetta oli kehuttu varsin suuriäänisesti monissa yhteyksissä, mutta mieleen jäi vain hassusti mutta yksiulotteisesti hypähtelevä laulusolisti, joka oli kuin varovainen Michael Stipen ja Iggy Popin risteytymä. Näki, että pojilla oli päivätyönsä, musiikki oli vain se paikka jossa käytiin luvanvaraisesti irrottelemassa, sen verran kaukana oltiin musiikin esittämisen hikisestä ytimestä, vaikka soitto- ja lauluniekat muuten tarjosivat ihan ketterää viihdykettä.Lämppäri Voimaryhmässä oli osittain jopa ihan nautittava tapaus. Äkkiväärä huumori ja pääbändiä suurempi musiikillinen variaatio veivät pisteitä kotiin. Suomenkieli lienee myöskin luonut uskottavuutta, yhtälailla kuin bändin pitempi olemassaolohistoria, näki että tätä juttua oli tehty jo jonkin aikaa.
Näkisin, että ska-bändit keräävät varsin helppoja pisteitä kotiin. Lavan edusta on helppo paikka laittaa ihmiset pomppimaan, saada batiikkipaitaisten tyttösten hihat heilumaan ja Uff-pukuisten *rokkipersejantteiden hatut vinoon. Tässä on tilaisuus pistää oikein kunnolla joraten, olla coolimpi ja rokimpi mitä arki-minä yleensä on. Niin, tämä suotakoon kaikille iloisille ska-musan ystäville, vaikka musiikin laatukriteerit heiltä usein puuttuvatkin.
* Kapean lantion omaava mieshenkilö, jossa muutenkaan ei ole rasvaa nimeksikään, käyttää yleensä tiukkoja farkkuja ja luuhaa paikkakunnan kaikilla rokkikeikoilla, joko osana yleisöä tai ollen itse artistina. Rokkiperseys ei välttämättä kysy ikää, asenne elämän nautintoaineisiin ratkaisee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti