Paul McCartney, ehdottomasti yksi rokin isoimmista elävistä legendoista, mutta tästä huolimatta aika ajoin uskottavuudestaan kärsivä artisti. Maccan tuotanto on helppo määritellä kuorma-autolastilliseksi pikkunäppäriä rakkauslauluja, ilman musiikillista arvaamattomuutta, eli hyvin helposti ennustettavaksi tavaraksi.
Onneksi tämä on vain yksi käsitys Paulin tuotannosta. Aivan viime vuosina on alettu näkemään McCartneyn tuotannon laajuus ja monipuolisuus. Sooloalbumeja on ilmestynyt pitkästi yli 20, joista melko suuri osa varsin vakuuttavaa tavaraa. Heikoimmat hetket Paulin uralla sattuivat 80-luvun puoliväliin, erityisesti albumi Press To Play(86) on totaalisen hengetön tekele. Ryhtiliike alkoi kolme vuotta tämän jälkeen erinomaisella Flowers In The Dirt(89) albumilla, jota on tässäkin blogissa aiemmin käsitelty. Myös viimeisin Paul-tuotos Fireman-sivuprojektin Electric Arguments(08) on ilahduttavan laadukasta tavaraa
Kuten tapoihin kuuluu, kaivan aika ajoin levyhyllyjeni kätköistä 70-luvun musiikillisesti runsaisiin vuosiin kuuluvia äänitteitä, tänään on vuorossa Paul McCartneyn bändin Wingsin London Town(78). Levy ei ole Paulin parhaita, hädin tuskin Top 10:n kipuava, mutta aivan mainio sunnuntailevy, pehmeä-soundinen äänite täynnä Paulin melodisia pikku kipaleita. Väljähkö Lontoo-teema kulkee läpi levyn, levypuoliskojen aloituskipaleet nimibiisi London Town ja With a Little Luck luovat levyn lämpimän melodisen rungon. Sekaan mahtuu mukavan suoraviivaisesti rokkaava I’ve Had Enough ja maanläheisesti askeltava Famous Groupies.
Levyyn on luotu varsin pehmeä sunnuntai-soundi, hieman Steely Dan-tyyppinen poljento, joka sopii täydellisesti hiljalleen hämärtyvään sunnuntai-iltapäivään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti