Genesiksen puolesta

Subterranean Homesick Hounds, jo vuodesta 2007 niin pienten kuin suurten musiikillisten aktien asialla. Puolustuspuheita, fanaattisia tunteenpurkauksia, arveluttavia arvioita ja kaikki tämä rakkaudesta rock ’n’ rolliin ja sen maukkaisiin sivupolkuihin.

Sanoisin seuraavaa haastavaksi lähtökohdaksi, aion puhua hyvää Genesiksestä, tuosta mammutiksi paisuneesta itseriittoisesta megabändistä, jolla arvostettu ja progressiivinen menneisyys, aina siihen saakka kun Peter Gabriel lähti bändistä vuonna 1975. Genesis perustettiin joskus 60-luvun lopulla, tarkemmin sanottuna vuonna 1967, perustajina olivat opiskelijakaverit laulaja Peter Gabriel ja kosketinsoittaja Tony Banks. Sittemmin mukaan tulivat basisti Mike Rutherford ja rumpali/laulaja Phil Collins. Tosin ennen Collinsin tuloa v.1970 rumpupallilla vieraili muitakin heeboja.

Joskus 80-luvulla levyhankintalistallani pyöri pitkään Genesiksen keskeinen merkkiteos Selling England By The Pound(73). Levy jäi ostamatta, sen sijaan olen täyttänyt levyhyllyäni Genesiksen myöhäisemmällä tuotannolla varsin ansiokkaasti. Ensimmäinen omistamani Genesis taisi olla The Lamb Lies Down On Broadway(74) tupla-albumi, Peter Gabrielin viimeinen levy bändissä, joka on myös aivan järkyttävän hieno teos. Viime vuosina olen täydentänyt Genesis-kokoelmaani albumeilla: Trick of The Tail(76), Wind & Wuthering(77), …And Then There Were Three…, Duke(80), Genesis(83) ja Invisible Touch(86). Vinkkinä voin kertoa, että juuri näitä Genesis-vinyylejä myydään ihan törkeän halvalla Tamperelaisella Radiokirppiksellä, sen isoimmalla levylaarilla, huomaatte kyllä paikan jos siellä käytte?



Tänään sitten pienellä viattomalla Radiokirppisnuuhkaisulla haaviini tarttui tämä kauan etsimäni(jossain vaiheessa jo unohtamani) Selling England By The Pound(73) vaatimattomaan kahden euron hintaan. Miksi näin halvalla vaikka kyseessä on todennäköisesti originaali vinyyli? Koska: A. Genesis on erittäin Out tänä päivänä. B. Kansi on hieman nuhjuinen, ei pahasti. C. Levyn b-puolella on silmin havaittava naarmu, joka ei tosin vaikuta äänenlaatuun. D. Koska myyjällä on selkeästi Genesistä aivan liikaa varastossa, muutamalla eurolla lähtee melkein koko tuotanto. E. Mene sinne laarille, jos pidät Genesiksestä tahi muusta 70-luvun rokista.

Muutama sana siitä Phil Collins- ajasta, joka ei ollut sekään musiikillisesti pöllömpää. Bändin progressiiviset vaikutteet karisivat levy levyltä ja tämä Invisible Touch(86) albumi oli aivan törkeä menestys. Ensimmäinen kosketukseni albumiin tapahtui Rockradion kautta, kun äänitin albumin nimikappaleen ollessani teini-ikäisenä maatalouslomittajana. Välillä kävin luomassa paskaa navetan puolella, josta kiiruhdin maitohuoneen puolelle laittamaan sormen Rec-nappulalle. Pikkaisen meinasi tulla kohinaa nauhalle ja jotain tahroja kasettikotelon kanteen, mutta tuo nauha on edelleen tallessa. Tämä tarina on tosi. Sittemmin löysin levyn alkuperäisenä kasettina kotikyläni kaupan lähimetsiköstä, joku kai oli singonnut sen metsään huomatessaan millaista tuubaa korvat joutuivat vastaanottamaan. Ei silti, tässäkin Genesis-albumissa on sisältöä ja ainakin sitä nostalgiaa. Hauska vertailla näitä blogin kahta videota, kumpi onkaan sietämätöntä katseltavaa/kuunneltavaa?