Levymatkailijan Edinburgh, 15 - 18.5.2012

Noin kuukausi sitten olin lomamatkalla Edinburghissa Skotlannissa ja totta kai tuli myös otettua tuntumaa paikalliseen musatarjontaan, luonnollisesti levykauppakäyntien muodossa. Rapsa piti jo kirjoittaa ajat sitten, mutta jotenkin se jäi. Nyt kaavin kokoon muistin sirpaleita ja hajanaisia muistivihkomerkintöjä, mitä Edinburgh oikein tarjosikaan?

Etukäteistsekkaus paljasti kaupungissa olevan kohtuullisesti hyväksi noteerattuja levykauppoja mukavahko määrä. Etäisyydet eivät olleet mitään mahdottomia ja kävellen pääsi melko vaivattomasti keskeisiin paikkoihin, toisin kun esimerkiksi Berliinissä, jossa täytyi mennä metrolla eri kaupunginosiin löytääkseen alan levymestat. Olimme majoittuneet keskustan Frederick Streetille, josta oli lyhyt etäisyys esimerkiksi suurimmalle kauppakadulle Princess Streetille. Tosin tältä kadulta ei löytynyt muuta kuin HMV – levykauppaketjun myymälä, mitään nuhjuisen antoisia vinyylimestoja en tällä kadulla havainnut. Monissa Euroopan kaupungeissa parhaimmat levykaupat löytyvät hieman keskustan ulkopuolelta, veikkaisin tähän osasyynä kiinteistöjen vuokrahinnat, nykyään ei kenelläkään yksityisemmällä levykauppiaalla ole varaa pitää liikettä vilkkaalla ja useimmiten kallisvuokraisella kauppakadulla.

Reissun ensimmäinen levykauppapisto suuntautui Clerk Streetille. Record Shak sai netissä hyvät arvostelut, mutta todellisuus oli hieman valjumpi. Levylaareja koristivat pelkät vinyylien kannet, itse sisältö oli kassan takana arkistoituna. Jotenkin oli tyhmää plärätä pelkkiä kansia, eikai levynmyynti näin tarkkaa hommaa kuitenkaan ole, että sisältö pitää puolittaa varkauksien tai minkä lie vandalismin varalta? Mitään en ostanut täältä, tosin laitoin merkillä että Roy Harperin sekä Valentine(74) ja HQ(75) olisivat löytyneet laarista vajaalla 20 punnalla kappale. Kävellessäni Clerk Streetiä kohti keskustaa vastaan tuli toinen levykauppa: Hog’s Head Music jonka valikoima koostui pelkästään käytetyistä cd-levyistä. Nopean tsekkauksen perusteella hinnat olivat muutamissa punnissa ja valikoima oli varsin kattava. Mutta joo, näitä laserlevyjähän en tullut tänne hakemaan.

Clerk Streetin muuttuessa Nicolson Streetiksi vastaan tuli otos kirpputoreja, jotka olivat perustettu jonkin sydän- syöpä- ym. terveyden edistämisen hyväksi. Nämä kirpparit(Oxfam, Cancer Research Uk, British Heart Foundation ym.) tarjosivat kivoja pikku vinyyliyllätyksiä pikkurahalla. Levyhyllystäni puuttuva Paul McCartneyn Wings – yhtyeen triplalive Wings Over America(76) löytyi 4:llä punnalla, Harry Nilssonin: Knillsson(77) 2:lla punnalla, pari keskeistä Moody Blues-plattaa 70-luvun taitteesta parilla punnalla ja Sladen tiukka Sladest(73) – kokoelma kolmella punnalla.

Reissuni varsinainen kohde oli Vox Box Music toisella puolen kaupunkia, St Stephen Streetillä. Googlauksen perusteella levykaupasta löytyi kattava takahuone, jossa olisi huoneen täydeltä hyvälaatuista vinyyliä kahdella ja puolella punnalla. Itse asiassa muovia lähtikin tuosta huoneesta 1,5:lla punnalla. Kaiken kaikkiaan kyse oli reissuni ylivoimaisesti parhaasta levykaupasta(mitä tässä ajassa ehti tsekkaamaan). Myyjä oli ystävällinen ja eikä liian asiantunteva, jotta pyytäisi liikaa levyistään tai ottaisi liiketoiminnan liian vakavissaan. Sieltä puolentoista eken takahuoneesta tein muutamia ihan osuvia löytöjä, kuten Bad Companya, Stranglersia, Todd Rungrenia ja Robert Plantia. Levykaupan paras ostos oli epäilyttävästi alkuperäiseltä vaikuttava ja erittäin hyväkuntoinen Steve Miller Bandin: Sailor(69) neljällä punnalla. Kuten melkein jokaisella levyreissullani, niin aina jää laariin jotain mieltä kismittävää, tällä kertaa ne olivat Grateful Deadin: Anthem of The Sun(68), Lou Reedin: Transformer(72) ja erittäin harvoin missään näkemäni Bob Dylanin triplakokoelma Masterpieces(78) 25:lla punnalla.

Vox Box:n levykauppias antoi myös auliisti vinkkejä kaupungin muista levykaupoista, varsinkin Elvis Shakespeare olisi kuulemma tutustumisen arvoinen. Kysyin kauppiaalta myös pitkään etsimääni The Pretty Thingsin: Parachutea(70). Ei löytynyt, vaikka hän ystävällisyydessään kilautti kaverillekin kysyen että olisiko hänen kokoelmissaan kyseistä levyä?

Reissullani kävin vielä edellä mainitussa Elvis Shakespearessa Leith Walkilla, joka oli mainettaan huonompi kauppa, lähinnä tarjonnan puolesta, eikä niinkään palvelun ja huolellisen levyjen esillepanon. Laadukasta vinyylimateriaalia ei vaan näyttänyt olevan. Tosin löysin yhden Roy Harperin levyn viidellä punnalla: Born in Captivity(85) ja punnan seinästä Paul McCartneyn All The Best(87) – tuplakokoelman. Samaisella kävelyreissulla poikkesin vielä Elm Rowilla sijaitsevassa Vinyl Villainsilla, josta lähti mukaan muutama kelvollinen platta edukkaaseen hintaan: Todd Rungrenin: Hermit Of Mink Hollow(78) kahdella punnalla, Isley Brothersin: 3 + 3(73) vitosella ja Stills & Young Bandin: Long May You Run(76) seitsemällä punnalla.

Tulipa vielä käytyä Cockburn Streetin alkupäässä olevassa Underground Musicissa, jossa oli rajoitettu, mutta varsin oiva kattaus rokkivinyylejä. Yllättävän vaikeasti löydettävissä oleva Warren Zevonin: Transverse City(89) sujahti levykassiini, kuten myös mainio Jerry Garcia Bandin: Cat Under The Stars(78). Myyjä oli turhan nihkeä tinkaamiselle ja hinnat piti tarkistaa ärsyttävästi netistä. Ei hyvä.

Levymatkailuni ehdoton kärki on edelleen Treehouse Records Minneapoliksessa, Tukholman Nostalgiapalatset on ehkä hyvä kakkonen, Dublinin Trout Music – koju oli yllättävän hyvä, niin ja kyllä tämä Vox Box Music Edinburghissa ottanee sen neljännen sijan. Lontoon matkallani neljä vuotta sitten keskityin nuohoamaan vain Sohon levykauppoja, jotka olivat tarjonnaltaan yllättävän huonoja. Camden jäi tuolloin tsekkaamatta, ehkäpä sieltä olisi löytynyt ne todelliset herkkupaikat? Hollanti ja Amsterdam ovat vielä koskematon kortti, niin levy- kuin muunkin matkailun puolesta. Veikkaisin, että siellä riittäisi vielä tutkivaa joksikin aika ja ehkä myös se Pretty Thingsin: Parachute(70)?