Mitään luonnosmusiikkia tämä ei ole. Biisit ovat ehjiä, rakenteellisti jänteviä, lyriikat on taimattu säveliin sopiviksi. Ekmania pidän ennen kaikkea hyvänä säveltäjänä. Lyriikkaosastolla vuorottelee useimmiten kaksi teemaa: rakkaus ja maailmantuska. Ennenkin olen rutkuttanut Ekmanin lyriikoista, että ainesta on, mutta joukkoon mahtuu aika tavanomaista sanailua, mutta toisinaan tämä tavanomaisuus kääntyy vahvuudeksi.
Levy alkaa mukavalla rakkausrallilla Tule rakkaus. Ennenkin olen löytänyt Ekmanin biiseistä Marc Bolan vaikutteita, etenkin biisin alkuu nytkähtelee kuin vanhan T.Rex eteenpäin. Mietin, että miksi ei tällainen kappale voisi soida radiossa. Varsin hitikäs veto.
Edellisessä Joni Ekman Groupissa oli ehkä ripaus enemmän syvyyttä ja painokkuutta. Uusi levy soi ainakin soiton ja soundien puolesta kevyemmällä tatsilla. Tyylikästä kitarointia tukee usein tyylikkään kosketinsoitinkuviot, joskus joku jopa puhallinsoittimet. Esimerkkinä Yö, jonka hienot kosketinsoitinten ja kitaran yhteislurittelut kasvattavat biisiä kuuntelukertojen myötä.
Kello on jo paljon kuulostaa äkkiseltään siltä ilmeiseltä maailmantuskalta: "Tää maailma saa mut lannistumaan, eikö kukaan auttaisi hukkuvaa" Nojjoo, mutta toisaalta kappaleen näkökulma on kuulijan itse päätettävä, että onko kyse rakkauden menetyksestä vaiko tuosta globaalimammasta uhasta?
Levyn vahvimmaksi biisiksi paljastuu Ostoksilla. Tämä raukeasti svengaava styge napsahtaa monella tasolla kohdilleen. Materian paljous ei ole biisin aiheeksi maailman omaperäisin, mutta sanojen ja sävelten suhde on hyvä. Myös Ekmanin laulussa on hyvää tunteenpaloa. Kertakaikkiaan hieno veto.
Yhdessä vai erikseen biisissä saadaan kuulla hienoa huilun soittoa. Hieman linjasta poikkeava kappale, ei ainakaan muutaman kuuntelukerran jälkeen ole löytänyt paikkaa minussa. Sen sijaan räväkkä instrumentaali Viinirypäleet stimuloi monella tasolla. Jonkin efektin takaa tuleva kitara saa miettimään, että millainen lyriikka tähän kappaleeseen voisi sopia? Mutta sitä lyriikkaa ei tule ja loppujen lopuksi kappale puhuttelee riittävästi tällaisena intensiivisenä instrumentaalinakin.
Tämä kahdeksan biisin albumi on kestoltaan maltilliset puoli tuntia. Levyn lyhyydellä on monenlaisia motiiveja. Onko valmiita biisejä ollut valmiina vain tämä 8 kpl. Vai onko tämä tietoinen veto, että ei tehdä levyistä liian pitkiä? Puoli tuntia levynmittana on erittäin passeli tällaisen kiireisen arjen keskellä. Kerkesin kuunteleen levyn melkein kaksi kertaa putkeen juoksulenkillä. Liian pitkä levy lannistaa, eikä sitä tule aina kuunneltua loppuun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti