lauantai 13. tammikuuta 2018

Afrojazz Quintet feat. Jimi Tenor & Charlotta Kerbs - Klubi. Tampere. 12.1.2018

Uuden vuoden ensimmäinen livekeikkani oli hieman mukavuusalueeni ulkopuolella. Tänään ei kuunneltu setärokkia eikä partaisia singer-songwritereita vaan hypättiin uskaliaasti jatsimman ja afromman kaman pariin. 

Afrojazz Club goes Tampere! Suuren suosion pääkaupunkiseudulla saavuttanut Afrojazz Club saapuu Tampereen Klubille. Afrojazz Clubin housebandin Afrojazz Quintetin vieraina kuullaan spacejazz-afrobeat-avantgardisti Jimi Tenor ja soul-blueslaulaja Charlotta Kerbs.

Afrojazz Quintet feat. Jimi Tenor & Charlotta Kerbs - kokoonpano:
Jimi Tenor, laulu, tenorisaksofoni, huilu, koskettimet
Charlotta Kerbs, laulu
Antero Priha, trumpetti, laulu
Akim Color, congat, talking drum, laulu
Julius Heikkilä, kitara
Daniel Iiskola, basso
Ilmari Heikinheimo, rummut
Alvar Gullichsen, lyömäsoittimet, laulu

Afrojazz Clubin perusti vuonna 2013 taiteilija-muusikko Alvar Gullichsen ja muusikko-tuottaja Marko Roininen Helsingissä. Klubia on järjestetty säännöllisesti pääkaupunkiseudulla Kumpulan Kylätilassa, Korjaamolla ja Storyvillessä.

Afrojazz Club on moninainen ja turvallinen kohtaamispaikka kaiken taustaisille afrobeatin ja maailmanmusiikin ystäville. Sen filosofiana on tarjota esiintymistilaisuuksia Suomessa toimiville monikulttuurisille bändeille ja edistää kulttuurien välistä dialogia taiteellisen yhteistyön hengessä. 

(Tapahtuman facebook-sivusto)


Keikalle houkutteli vanha musiikillinen tuttavuus, Jimi Tenor. Ennen Tenorin osuutta afrokvintetti kera laulaja Charlotta Kerpsin heitti tunnin mittaisen läpeensä laadukkaan keikan. Pääosin rokkikeikkojen kokemuksellani oli vaikeampaa tunnistaa setistä itselleni tuttuja kappaleita, niitä ei tainnut olla yhtäkään. Laulukielenä oli useimmiten englanti, jossain kohtaa swahili. Tämän suomalaisen naisvokalistin osuus yhdessä swahilinkielisessä "balladissa" oli tyrmistyttävän hieno. Laulajattaren äänenkäyttö oli ihan omaa luokkaansa, mutta paljon muuta kuin muotovaliota idols-laulantaa, nyt oltiin jazz-laulun ytimessä, syvässä ja suvereenissa oman äänen hallinnassa.

Kvintetin soitto oli kaikin puolin varmaotteista, kolmen lyömäsoittimen osuus bändissä teki siihen vahvan rytmillisen perustan. Soolot vuorottelivat Antero Prihan maukkaasta trumpetista, aina vokalisti Kerpsin kautta kitaraan ja rytmisoittimiin. Akim Colorin "talking drum" tyylinen laulu soiton ohessa oli mielenkiintoista ja hyvin voimallista. Jotenkin se rikkoi hetkeksi kvintetin luoman rytmimaailman, mutta vahvalla ja päämäärätietoisella otteellaan vei koko pumpun hienoihin improvisatorisiin vesiin. 

Pienen tauon jälkeen kvintetti nousi uudestaan lauteille, nyt Charlotta Kerps oli vaihtunut Jimi Tenoriin. Muuten kvintetti pysyi entisellään. Tenorin olemus oli jännästi maanläheisellä tavalla cool.  Herran pääasiallinen instrumentti oli saksofoni kera mitättömän pienen kokoisen sähköurkusetin. Saksofoni näytti olevan täydellisesti hallussa ja pienestä kosketinlaatikosta taiottiin sopiviin väleihin monenlaista sähköistä ujellusta. Mitään ylimääräistä ei tehty, mutta kaikki osui kohdalleen. Myöskään Tenorin settilistasta en tunnistanut montaa kappaletta. Jälkeenpäin jäi otsalohkooni kummittelemaan kaksi hienoa tsipaletta: Mogadishu Ave ja Magical World. Molemmat Jimi Tenorin & Kabun Kabun levyltä: 4th Dimension(09). Ensimmäinen näistä kappaleista oli jykevä Herbie Hancock tyyppinen torvijatsi, jossa Priha ja Tenor töräyttelivät torviaan mahtavassa unisonossa. Yksi keikan kohokohdista. Mutta illan helmi oli viimeisenä kuultu em. Magical World. Tässä lavalle nousi myös Charlotte Kerps tukemaan Tenorin laulua. Kerps sai mainion soololauluosuuden biisin loppupuolella, josta tuli etäisesti mieleen Pink Floydin Great Gig In The Skyn hieno naisvokaalisuoritus.

Keikan ei-toivottu jälkiseuraus oli se, että koko lauantai aamupäivä meni Tenorin levyjä metsästäessä netistä. Jimi soolotuotanto on muhkea ja kauttaaltaan laadukas. Useista levyistä on ilmestynyt vinyyliversio sekä näiden ohella paljon erilaisia ep-levyjä. Levyjen selaaminen sai suorannaisen ähkyn päälle, mitä ja minkälaista tilasin ja mistä? Pidin levysormeni kuitenkin maltillisena ja klikkasin vain yhden kerran "Place order" nappia, ostoskoriin putosi kolmella eurolla vuosituhannen alun jatsahtava: Higher Planes(02) cd-levy.


Ei kommentteja: