Broadcast - Härmän jenkkipallo

Olen viime aikoina hämmästellyt kuinka laadukkaita rokkiplattoja täkäläinen Broadcast teki muinaisella 80-luvulla ja vielä yhden 90-luvullakin. Who's Got The Ball(83) levy ja nimikappale singautti bändin mukavaan hypesumuun, josta ei tainnut koskaan poikia mitään isompaa sukseeta vaikka nimikappale voitti amatööribändien Battle of Bands - laulukilpailun. Levyn slovari You Broke My Heart vetää täysillä vertoja tuon ajan kansainvälisen tason hitureille, haastaa niin Carsin Driven kuin vaikka Aerosmithin Angelin. Upea hituri edelleenkin, täynnä teinituskaa ja kaunispoika Kim Lömhölmin uljasta laulantaa. Toimii yhä.

Oliko pallolevyllä muita hyviä stygejä? Nyt kun kuuntelen tätä euron laarien vinyylihelmeä, niin voin todeta sen sisältävän tasalöaatuisen hyvän biisikimaran. Kakkosbiisi Rainy Night rullaa vauhdikkaasti, Rope on ärhäkkä rokki, On the Avenue on laadukas kakkosposken avaus, eikä levyn taso juurikaan heikkene loppua kohden. Ostakaa ihmiset tämä levy kun kirppareilla käytte. Näitä saa melkein ilmatteeksi.



Ennen Who's Got The Ballia bändi julkaisi kaksi vähemmälle huomiolle jäänyttä levyä: Broadcast(81) ja Heartbeat Paradise(82). Who's Got The Ballin jälkeen tuli äkisti Soon(84), jota kai muutenkin pidetään aika hätäisesti kyhättynä tekeleenä. Vuonna 1987, juuri ennen bändin telakoitumista, ilmestyi juureva ja vahva: Step on It(87). Tässä kohtaa uraa bändin jäsenet olivat jakaneet osaamistaan jo omien soolotöiden kanssa kuin muiden artistien levyillä. Etenkin Edu Kettusen sooloura lähti lentoon. Musiikillinen itsetunto oli kova ja Step On It(87) on vakuuttava näyttö siitä.

Yhdeksän vuoden jälkeen edellisestä ilmestyi bändin kuudes ja viimeiseksi jäänyt pitkäsoitto: Handcrafted(96). Tätäkin levyä metsästin kohtuullisen kauan kun en sitä tullut 90-luvulla ostaneeksi. Vihdoin kun sen löysin parilla eurolla kirpparilta yllätyin kuinka kovatasoinen levy onkaan kyseessä. Edellisestä Step on It(87) levystä on otettu vielä askelia eteenpäin. Biisit ovat kestäviä, hyvin soitettuja ja levy paranee kuunnellessaan. Levyä kuunnellessa ihmettelee, että miksi se ei ole breikannut kansainvälisesti? 80-luvun suomibändeistä muun muassa Havana Black, Grincos Locos, Night of Iguana ja Smack saivat levytyssopimuksen(tai melkein) ulkomailta, mutta tarjottiinko Broadcastille edes mahdollisuutta? Rahkeita olisi ollut. Tosin bändin basisti Masa Maijanen ja rumpali Miri Miettinen olivat myöhemmin osa Grincos Locosia.

Tässä ajassa Broadcast on hyvin epämuodikasta musaa, tällaisella leveällä jenkkityylillä harva bändi enää lyö itseään läpi. Olen miettinyt em. Handcraftedia(96) levynä jollaisen Eaglesin tyypit olisivat halunneet tehdä 90-luvulla, jos vain olisivat osanneet. Ehkä tässä haisee vähän Härmän meininki, mutta kyseessä on kuitenkin varsin muotovaliota pop/rockia.