Rollaan, mä vielä rock oon
likalahje seventies, leukaparta mikä
lie
kaikki nurina ja tää musaperimä
vuosikymmenten kuluttamat kitkaiset
kupeet
palteiden alle punertuvat
Rokki on raikkaita pärskeitä
notkeaa lantiota, jokaisen omaa elvistä
kun setä tässä vaan marinoituu
musan ensitärkyistä tekee legendaa
Ensimmäiset c-kasetit ja tuntsan
laiskat kiihdytykset
vasta nyt antavat hetkeen ymmärrystä
herpaantumatonta otetta kaasukahvasta,
ihan aiheesta
vaikka toinen puoli on hämäystä
popkulttuurin langennutta balladia
voimasointuja ja ikuista kertsiä
ei enää nuhjua ja häpeää
koska on rock virallista setälääkettä
Olen matkalla edelleen
seuraavaan pallejani täräyttävään
livekeikkaan
tai siihen löytämättömään
levykauppaan
siellä missä finnit aina kukkii
ja kuulen tunturin tirinän tarkemmin
löydän vitosvaihteen ja yhteyden
uudestaan eletyn tunnelman
en sano, enkä myönnä
sen ikuisen nuoruuden
valitettavasti
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti