Vinyylinnuohousta Tukholman muinaisluolista

En sano, että puntari värähti edellisiltana sadan tuolle puolen. Ollapa herra 47, ollapa pitkänlinjan levyseppo, tuo jokaisen kiven ja kannon kääntänyt muovinkerääjä, raskas, pitkä ja pitkän kierroksen tehnyt. Oli taas taistoon ryhdyttävä ja pilata tai täydentää Ruotsin lomamatkaa malttamattomilla musahaaveilla. Kuinka paljon sinulla on levyjä? Ehkä 4000 lp-levyä, 2000 cd:tä, mahdollisesti 1000 seiskatuumaista ja satoja kaksoiskappaleita myyntiin ja kavereille.

Mutta se ei riitä vieläkään. Ei, Ei ja vielä yksi vaisu ei. Tukholman St Eriksgatanin levykaupat saivat paikkansa auringossa. Record Hunter ja Skivbörsen, tuo Ruotsin vanhimmaksi levykaupaksi tituleeraava muinainen muovijättiläinen ohensivat lompakkoani säädyllisin ottein. Vain 660 kruunua ja 21 lättyä, 20 sinkkua ja yksi cd. Varsin kohtuullista.

Record Hunterilla olen käynyt elämäni aikani ehkä kaksi kertaa, edellinen visiitti oli noin 10 vuoden takaa. Hunterin pojat ovat myös Suomen levymessujen vakimyyjäkaartia, mukavia ja hyvällä tavalla hintatietoisia kauppiaita. Saapuessani kyseiseen levykauppaan kahta tuntia ennen sen sulkemisaikaa sukelsin heti päämäärätietoisesti alakerran aleosastolla. Niin sanottu 10 kruunun osasto tarjosi määrältään suuren, mutta laadultaan heikohkon valikoiman lp-levyjä. 20 minuutin tehotonkimisella napsaisin itselleni albumit: Santana: Borboletta(74), Jason & The Scorchers: Lost & Found(85), Hurriganes: Hot Wheels(75) ilman kansia, No Nukes hyväntekeväisyyslevyn. Sen sijaan 50 kruunulla 10 sinkkukasassa oli paljon hyvää ja liki soittamatonta muovimateriaalia. 20 sinkun kasaani mahtui muun muassa Cheap Trickia, George Harrisonia, George Michaelia, Primitivesia, Pretendersiä ja Roy Orbisonia.

On huvittavaa, valitettavaa ja ehkä säälittävää kuinka sitä nostaa esille juuri niitä artisteja jotka kolahtivat nuoruudessa, ajatelkaas nyt, The Primitives, The Pretenders ja Big Country. Kilahtaako kello? Se on vähän sama kuin itsepintaisesti ostaisin vain Reijo Taipaleen ja Francis Goyan levyjä, niiden kaksoiskappaleita ja eri painoksia. Tässä kohtaa levyjenkerääjän uraa ns. uuden vanhan albumin löytäminen on yhä vaikeampaa siksi sitä napsii sinkkuja, kaksoiskappaleita, erikoisversioita ja kuvittelee, että varmastihan tää Graham Parkerin: The Mona Lisa’s Sister(88) on edelleen relevantti ja kova kiekko, mutta mille kohderyhmälle? Kavereilleko? Vähemmässä määrin. Nuorille? Hei, jotain rajaa. Itselleni? Kyllä, neljänneksi tai viidenneksi versioksi.

Skivbörsen olikin sitten varsinainen grahamparker- ja stevegibbonskiekkojen hautuumaa. Lähestulkoon koko Graham Parkerin tuotanto makaisi syvällä levykaupan aleosastolla 10-20 kruunun haarukassa. Steve Gibbons Bandin: Down In The Bunker, Rollin, Street Parade ja Live ovat edelleen alelaarien perusriesat. Mistä löytyisi ihmisiä joille voisi jakaa ilmaiseksi näitä Steve Gibbons Bandin mukiinmeneviä pubrock-levyjä? Nouseeko löysähkö ja vähän rollaripohjainen pubirock uuteen kukoistukseen? Ei se kyllä nouse.

Onneksi nuhjuinen ja pölyinen kellariluola piti sisällään ihan kelpo aarteita. Ny Inkommet – laarista tärähti silmien eteen Neil Youngin Tonight’s the Night(75) originaalina jenkkipainoksena 80 kruunulla. Kannessa oli hieman kulumaa, levy oli likainen, muttei naarmuinen. Eikä siinä kaikki David Bowien: Space Oddity(69) ja Ike&Tina Turnerin: River Deep Mountain High(69) lähtivät molemmat 20 kruunun kappalehintaan. Uuh, vähän alkoi jo hengästyttämään. Rollareiden Throught the Past Darkly(68) kokoelma maksoi octacon-kannella sen 20 ekee. Perskeles! Alakerran parkergibbons aleluolasta kuokin esiin muun muassa The Nitsiä, James Tayloria, Richard Thompsonia, Beach Boysia(aina), The Animalsia ja muita setäisiä perusrocklevyjä. Kaikki nämä hintahaarukassa 10-40 kruunua. Pisteenä Iin päälle levykaupan myyjä pyöristi mojovan viittäsataa kruunua hipovan kasan neljään sataan. Aargh, miltei laskin alleni.

Levykaupasta lähti Tunnelbanaa kohden hikinen jannu käsissään usean kilon levypunnukset. Now i have to training my muscles heitin vielä levymyyjälle kömpelöllä englannilla. Jotenkin hupaisaa oli marssia ICA-markettiin, ostaa vesipullo ja Kick-patukka, sulatella intensiivistä kaksituntistani levyjentonkimisen ytimisessä. Kyllä, olin löytänyt noina pyhinä tunteita yhteyden finniposkieni tietämättömyyteen, hikoaviin kämmenpohjiin ja hahmottomien populaariunelmian hamuamiseen. Olin yhä siellä, 80-luvulla, alussa mutta lopussa, etsimässä vitaalista suuntaviittaa, musiikillista ruisketta suoniini. Ja vielä, olla samalla piikkipaikalla, samojen aineiden kanssa touhuamassa. Ja kyllä, vielä kerran kicksinsä täysimittaisena saava. Kiitän.

Vähän tosin harmitti kun se Julian Copen: Trampolene(87) maxisinkku jäi laariin.

Levymessut - Kåren. Turku. 3.12.2016.

Levynälkäni ei ollut sittenkään täysin tyydytetty ja löysin itseni tänä joulukuisena lauantaina Turusta Kårenin levymessuilta. Olin kellontarkkaan klo:11.00 paikalla ja pääsin melkein ensimmäisten joukossa noukkimaan mustaa muovia pohjattomista levylaareista. Paikalla oli paljon tuttuja myyjiä, sekä Suomesta, että Ruotsista. Myös uusia myyjätuttavuuksia oli paikalla, mutta en päässyt heidän kanssa vielä ostokontaktiin. Muutamalla uudella(?) suomalaisella myyjällä hinnat olivat törkeästi pilvissä, selvä messulisä on paiskattu levynkanteen´. Maksaisinko Allman Brothersin: Eat a Peach(72) tuplasta kolme-neljäkymppiä? En todellakaan. Vuosi pari sitten tilasin kyseisen lätyn ulkomailta parilla eurolla. Hämmästelin hetken ylihinnoiteltuja lättyjä joiden kuntokaan ei välttämättä ollut ihan Minttiä. Kohta siirryinkin tuttujen kojujeni ääreen.

Record Hunter Ruotsista on ollut joka messuilla varma ja sopuhintainen kohde. Aina on ollut mukana muutama laarillinen halppislevyjä, niin tälläkin kertaa. Kolmen euron laarista kaivoin pitkälti toistakymmentä rokkiklassikkoa, muun muassa seuraavat älpyt: Cream: Disraeli Gears(67), Bob Dylan: Bob Dylan(62), Carole King: Tapestry(71), The Mothers: Just Another Bans from L.A.(72), Little Feat: Sailin Shoes(72) ja The Clash: Combat Rock(82). Pääsääntöisesti levyt olivat riittävän hyvässä kunnossa, etenkin Cream soi pintanaarmuista huolimatta varsin hyvin.
Samaisen kojun vieressä päivysti pari venäläistä asiakasta, jotka olivat kahmaisseet noin puolen metrin verran levyjenselkiä ja tutkivat niitä suurella antaumuksella. Aikoinaan Kårenin messuilla sai ottaa varaslähdön jos maksoi muutaman euron ekstraa, luulen, että nämä heput olivat juuri näitä early birdejä.

Seuraava ilon kohde oli yhden tutun suomalaisen myyjän koju, jossa oli varsin edustava kattaus viiden euron herkkuja. Led Zeppelin: II(69), Pink Floyd: Relics(71), Mott The Hoople: All The Young Dudes(72), Creedence Clearwater Revival: Green River(69), Big Brother an the Holding Company: Cheap Thrills(68) ja yksi uudempi platta Santanan: Milagro(92), jota hyvin harvoin olen vinyylinä nähnyt.

Levymessuilla oli myös paikalla Svart Recordsin oma tiski. Tältä kojulta ostin: Radiopuhelinten albumin: Pian Pian(91) kympillä ja Eero Koivistoisen: Valtakunta(68) albumin, josta maksoin vähän enemmän. Molemmat tietenkin uusintapainoksia.
Ihan loppuun vielä napsaisin yhden tutun svedumyyjän laarista kolme kahden euron lättystä: Toto: IV(82), Madness: Keep on Moving(84) ja The Godfathers: Birth, School, Work, Death(88). Näin levymessut tulivat makoisaan päätökseensä. Budjetissa pysyttiin ja pahimmat heräteostokset jäivät tekemättä. Ainoastaan harmittelin sitä, kun missään kojulla ei ollut myynnissä levyjen suojamuoveja. Myös Rollareiden tuoretta albumia: Blue & Lonesome(16) ei saanut vielä messuilta.

Record fair in heaven, almost - Kåren, Turku. 7.12.2013.

Taas oli levymessut tarjolla Turussa, edellisistä oli jo tovi aikaa, kenties ne olivat keväällä? Kovasti yritin tähdätä klo:11.00 aloitukseen, mutta myöhästyin puolisen tuntia. Olin ihan varma, että levyhaukat olivat kerenneet jo ostaa kaikki minulle kuuluvat helmet, mutta eivätpä olleetkaan, sillä paikalla oli harvinaisen kova kattaus mustaa muovia ja yllättävän paljon levyjä ns. want-listaltani. Fokukseni laareihin oli tiukan intensiivinen, en siis sortunut vilkuilemaan ympärilleni ja pahoittamaan mieleni siitä mitä helmiä kaikki muut olivat kerenneet jo syliinsä haalia. Jos vähän liioitellaan, niin nämä Kårenin levymessut hipoivat jo taivasosastoa, hyvässä mielessä.

Levymyyjiä oli paikalla pikkaisen normaalia vähemmän, Kårenin portaiden yläpäästä puuttui pari ns. vakikojua. Ruotsalaisten myyjien kojuja oli paikalla 4, joista kahdesta kauhoin levyjä kassiini liki kilokaupalla. Näistä länsinaapureista etenkin Delicious Goldfish Records ja Record Hunter tarjosivat valtavan määrän laadukasta muovia hintahaarukassa 1-3 euroa.

Okei, sitten löytöihin. Herkullisen kultakalan laarista löytyi muun muassa seuraavanlaisia euron herkkuja: Steve Miller Bandin: 5(70), ja tämä uskomaton hyväkuntoisena jenkki-originaalina. Muita olivat Springsteenin: River(80), Ike & Tina Turnerin: Nuff Said(71), Southside Johnnyn: This Time it's for Real(77) ja Dr.Johnin: Tango Palace(79). Kun maksoi kaksi euroa, sai sellaisia levyjä kuin Lou Reedin: New York(89), Janis Joplinin: Pearl(71) ja Eric Claptonin: Eric Clapton(70). Tästä laarista lähti melkoinen kasa muovia mukaan ja kivat toivoitukset Tukholman Solnaan levykaupoille joskus tulevaisuudessa.

Toiset hyytävät laarit tarjosi em. Record Hunter Tukholmasta, jossa olen paikan päälläkin käynyt noin neljä vuotta sitten. Kaikki älpyt olivat kolme euroa kappale. Henkilökohtaisella tasoilla sykähdyttävimpiä löytöjä olivat Talk Talkin: Spirit of Eden(88), Tom Verlainen: Tom Verlaine(79), CSNY:n : 4 Way Street(71), Cowboys Junkiesin: Trinity Sessions(88), Stephen Stilsin: 2(71), Rushin: Permanent Waves(79) ja Steely Danin hieno originaali avattavilla kansilla: Can't Buy a Thrill(72).

Ei olisi uskonut, että edelleen muovia lähtee näinkin paljon mukaani...tai noh, onko se sitten yllätys, kun levyjenkeräys on aika syvällä verissäni, yhä edelleen, valitettavasti ja onneksi. Levyjen keskihinnaksi tuli 2 euroa ja kokonaishintakin pysyi kaksinumeroisena. Sen verran innostuin lopussa sijoittamaan, että ostin kolmannelta ruotsimyyjän kojulta yhden levyn peräti seitsemällä eurolla. Plätty oli Alan Vegan: Saturn Trip(83). Vega on siinä mielessä ajankohtainen, että tulevalta Springsteenin: High Hopes(14) levyltä löytyy Suicide-cover(Vegan bändi) Dream Baby Dream.