Ismo Alanko. Laukon Kartano. 10.7.2026.

Vesilahden idyllisen Laukon Kartanon Ismon keikka oli itselleni noin viidestoista. Tasaisesti olen nähnyt maestroa livenä eri kokoonpanoissa kautta vuosikymmenien, aina vuoden 1988 Siekkareiden Vihannin Mäntylammen keikasta, 90-luvun Ismo Alanko Säätiö keikkojen kautta 2000-luvun moniin eri kokoonpanoihin. Tuntuu, että Alangolla on ollut kautta vuosien käytettävinään parhaimmat muusikot, eikä nykyistä El Mosquito kokoonpanoa ei voi huonoksi. 

Laukon Kartanon keikka käynnistettiin upouudella "kesähitillä" Taru on totta. Keväällä ilmestyneen Kevyt ja kohtuuton (26) albumin sessioista ylijäänyt kappale jatkaa Ismon ns.hokemakappaleiden perinnettä tyyliin Levottomat jalat tai Säkenöivä voima, kuitenkaan yltämättä edellä mainittujen klassikoiden erinomaisuuteen.  Toisena biisinä tarjoiltiin uuden levyn parhaimmistoon kuuluva Peto (Valo tulvii sisään), joka esitettiin jo viime vuoden Laukon keikalla, silloin vielä julkaisemattomana kappaleena. Hieno kappale, joka resonoi  hyvin tämän sotahullun ajan kanssa. Perään kuultiin Neljä Baritonia nimikkeen alla julkaistu Popmusiikkia kuulostaa edelleen yllättävän freesiltä. 

Tuoreiden kappaleiden sekaan oli mukavasti ujutettu vanhoja klassikoita, joka piti hyvin yleisön mielenkiintoa yllä. Uusissa kappaleissakaan ei ole mitään vikaa, vaikka ennen keikkaa koin jonkinmoista ismoalankoväsymystä. Edellinen levy Me olemme ihme (23) oli vahva kokonaisuus, mutta tuoreeseen Kevyt ja kohtuuton (26) levyyn en ollut jaksanut kunnolla tutustua. Korvissani se kuulosti liian perinteiseltä Ismo-levyltä. Ei mitään uutta auringon alla. Tällä keikalla mieleni muuttui, sillä liveversiot kappaleista paljastivat niiden hyvyyden; hyvin rakennettuja melodioita ja lyriikaltaan vahvoja biisejä.

Keikan alkupuolella Ismo pohjusti kolmen väittämäbiisin trilogian: Kieli on maa, Rakkaus on ruma sana ja Nuoruus on vakava sairaus. Näistä jälkimmäinen toimi yllättäen parhaiten. Sen sijaan Rakkaus on ruma sana kuulosti vähän rutiininomaiselta ja en ole varma, että vetikö Ismo siihen lennossa tajunnavirtalyriikkaa?

Klassikoista parhaiten toimivat Levottomat jalat, Säkenöivä voima ja Sisäinen Solarium (00) albumilta löytyvä mainio Kirskainen hyvätyinen. Mietin myös, että olenko koskaan kuullut näistä kappaleista huonoa liveversiota? Todennäköisesti en. Hassisen Kone aikaisia faneja kutittelevaan Tällä tiellä kappaleeseen minulla ei ole erityistä tunnesidettä, vaikka kappaleesta kuultiin keikalta hieno versio. Aikansa kovimpiin pasifistisiin punkbiiseihin kuuluvasta, Siekkareiden On mulla unelmasta kuultiin erittäin vahva versio. Ismo Alangon live-energia ei edelleenkään näytä olemaan hiipumaan päin. Vähän yli kaksi tuntia rokkenrollia vedetään vaivattomasti, melkein hengästymättä. Kuusvitoseksi ukoksi erittäin kunnioitettavaa toimintaa. Saa nähdä sitten kun fysiikan rajat tulee oikeasti vastaa, ehkä kymmenen vuoden päästä, niin vieläkö irtoaa Säkenöivät voimat ja muut energiset rytmirallit.

Peltirummun jälkeen päästiin encoreihin, joita tarjoiltiin ruhtinaallisesti viiden biisin verran. Edellisellä Ismo-keikallani Tampereen Tavara-asemalla https://homesickhounds.blogspot.com/2023/03/ismo-alanko-tavara-asema-tampere-1832023.html lähdin pois ennen viimeistä encorea, Risteystä. Se jäi jälkikäteen aikalailla harmittamaan. Tänään asia korjaantui, tuo kappale kuultiin ensimmäisenä encorena. Tätä seurasi Ekstaasiin, Taiteilijaelämää ja Rappiolla. Itsestäänselvää, mutta yhä toimivaa? Sanoisin,  että musiikillisena elämyksinä, nämä jo pop-kulttuurisuomen virsikirjaan kuuluvat biisit ovat sellaisia järkäleitä, että niihin yhtyminen yhteislaulun muodossa on automaattista. Taiteilijaelämää sai näistä eniten nikottelemaan ja sen Ismokin huomasi yleisöstä. Seurasi pieni puhe, tai oikeastaan pyyntö, että takaosakin yleisöstä lähtisi mukaan tähän kesäiltaiseen musiikilliseen ilonpitoon. Siinä kohtaa Taiteilijaelämää-kappaleen hedonistinen ja aikansa elänyt ysäriestetiikka hävisi ja sitä tajusi, että loppujen lopuksi kysehän on vain musiikista ja yhteisestä ilonpidosta. Illan kruunasi vielä vereslihainen versio Siekkareiden hienosta Laulusta. Ehkei täyden kympin keikka, mutta komeasti kiitettävälle meni tämäkin.