HÄN, Vuoret - Telakka. 11.1.2019

Viime syksy oli keikkarintamalla varsin kuiva, sillä en käynyt yhdelläkään keikalla. Olin kyllä menossa monellekin keikalle, mutta aina tuli jokin este tai syy miksi ei tänään. Alkuvuosi käynnistyi tänä perjantai-iltana terhakkaasti Tampereen Telakan tripla-keikoilla, esiintyjinä HÄN, Vuoret ja Radio Supernova. Kaksi ensimmäistä tuli nähtyä, mutta sitten iski unijukka.

HÄN-yhtyeen timakka vajaan tunnin setti esitteli varsin kelvollisen albumin Harhakuvitusmaailmassa(18) läpikotaisin. Vahvasti suomirokin perinteisiin nojaava yhtye esitti arkisia biisitarinoitaan varsin vahvalla otteella. Kirkkaan kuoleman kauppias, Ei enää auta ja nimikappale Harhakuvitusmaailmassa potkivat hyvin. Bändin soitossa oli jännää tilan tuntua ja soundi oli kaikin puolin kohdillaan. Livenä bändi oli selvästi parempi kuin levyllä, etenkin laulajan lauluilmaisu pääsi paremmin ja onnistuneemmin esille. HÄN edustaa suomirokin harvalukuista ja hivenen nostalgista laitaa, jossa kuuluu eput, julietit ja pellet hyvässä ja vielä joskus vielä paremmassa. Kataloogista löytyy vasta yksi albumi, mielenkiinnolla odotellaan sitä toista.

Vuoret oli mahdollisesti illan odotetuin ja tunnetuin esiintyjä. Viime vuonna ilmestynyt Portti(18) albumi oli saanut hyviä ellei jopa ylistäviä arvioita harvalukuisessa musiikkimediassamme. Olin kuunnellut levyn kerran pari läpi viime syksynä, mutta kovin suurta muistikuvaa se ei jättänyt. Keikalle lähdin melko vähin odotuksin. Bändin laulaja muistutti etäisesti nuorta Petri Mölleriä, tuota 80-luvun romanttisen poprockin Claudian johtohahmoa. Musiikistakin oli löydettävissä vähän Claudiamaisia sävyjä vaikkakin Vuoret-yhtyeen tyyli on eeppisempää ja säröisempää, kitarat oli hyvin esillä.

Itse keikka oli varsin hyvä. Rumpali takoi rytmiä kannuista kiihkeällä otteella, karismaattisen mieslaulajan ohella mukana oli naistaustalaulaja, joka tuki ja täytelöitti lauluilmaisua. Välillä naisen laulu nousi suorastaan alkukantaisiin korkeuksiin, niin että mieleen tuli sellaisenkin rokin klassikkobiisin, kuin Pink Floydin Great Gig In The Sky:n naisvokaaliosuudet. Siihen nähden kuinka huonosti tunsin bändin biisejä etukäteen, niin voi sanoa, että kaikkinensa aika vakuuttavan oloista kamaa. Mieleen jäi sellaisia hyvän kuuloisia biisejä kuin: Me Emme Syntyneet Joutseniksi, Ei Ole Alkuperäistä ja Mennään Rannalle, joista jälkimmäinen olikin vahvasti noteerattu YleX:ssä.

Vuoret yhtyeen laadukkuudesta huolimatta HÄN jätti voimakkaammaan ja rokimman jälkivaikutuksen. HÄN:n konstailematon ja vähän huojuva poprock-ilmaisu puri paremmin allekirjoittaneeseen. En tosin ihmettelisi jos Vuorten Portti(18) levy nousisi vielä arvoasteikollani ylöspäin. Yhtä kaikki päteviä keikkoja molemmat.