Vaihtoehtoisia ja parempia kiinnitysmuotoja ovat muun muassa paperiliittimellä kiinnitetty hintalappu tai reunoista maalarinteippipalalla kiinnitetyt hintalaput. Maalarinteippi on armollinen levynkansille ja harvoin aiheuttaa tuhoa lappuja irrottaessa.
Itse myöskin kirpparimyyntiä harrastavana olen tullut siihen tulokseen, että eniten houkuttelevin hintalappu on yksinkertaisen karu ja hinnaltaan alle keskiarvon. Ostajalle tulee tunne, että tässä joku puolihuolimattomasti poistaa levyjään tietämättä niiden todellista arvoa, niimpä ostankin samaiselta laarilta useamman levyn. Tärkeintä on herättää ostajassa tunne, että tämä levy on "the löytö" ja sain sen normaalia halvemmalla.
Hinnoittelusta päästään vielä levyjen trokaukseen. Mielestäni perussääntö kirppareilla on se, että samalla kirpparilla ei myydä trokattua muovitavaraa. Itsekin myönnän harrastavani ns. tätä jälleenmyyntiä, mutta myytävällä levymateriaalilla täytyy olla kohtuullisen laaja maantieteellinen etäisyys kyseisestä myyntipaikasta. Yleensä myyn ulkomailta tilaamiani halppislevyjä pikkaiselle voitolla. Levyjen myynnillä kerrytän vuosittaista perheen matkakassaa ja voin rouvalle aina ilmoittaa taas napsahti satanen jos toinenkin matkakassaan. Niin, kovin tarkkaa syyniä en pidä, että paljonko rahaa levyjenostoon kaiken kaikkiaan kuluu.
Mutta se Hall & Oates, kyllä tällainen kevyesti soulahtava popkarkki ajaa pakkaskelit tiehensä:
