Levyjen myynti ja hinnoittelu - vaikea taitolaji

Aktiivisena levynkerääjänä ja tuhansien kirppareiden nuohoajana olen saanut tuta lp-levyjen hinnoittelun eri ulottuvuuksista. Useimmiten ..tuttaa ankarasti kun jokin hölmöläinen on ladannut neliömuotoisen liimapintaisen hintalapun levynkanteen  ajattelematta kuinka vaikeaa sen irrottaminen voi olla. Miksi ihmeessä pitää läiskäistä  se lappu muuten ihan mint-kuntoisen vinyylin kanteen? Ei ole yksi tai kaksi levyä joista on lähtenyt mukanaan ikävä raapale kannen pintamateriaalia. Noh, kyseessä on yleensä hintaluokka 1-5 euroa, mutta tuosta haarukasta löytyy julmetusti vaikka minkämoista setärokkia joka saa punttini vipattamaan.

Vaihtoehtoisia ja parempia kiinnitysmuotoja ovat muun muassa paperiliittimellä kiinnitetty hintalappu tai reunoista maalarinteippipalalla kiinnitetyt hintalaput. Maalarinteippi on armollinen levynkansille ja harvoin aiheuttaa tuhoa lappuja irrottaessa.

Kirpparihinnoittelussa kohtuullisen ärsyttäviä ovat myös ns. täyteen kirjoitetut hintalaput. Levyn tekniset tiedot on kirjoitettu auki neuroottisen huolellisella käsialalla ja hinta on nostettu selkeästi yli keskiarvon. Miksi ihmeessä? Luuleeko hinnoittelija, että tarkkaan nyherretyllä hintalapulla saa levyyn jotain lisäarvoa. No ei todellakaan. Kyse on mitä suurella varmuudella ns. levyjen hiplaajasta, joka hautoo itsellään tarpeeksi kauan jotain Hall & Oatesin 80-luvun albumia ja kuvittelee, että siitä sen 8 euroa saa. Ei saa. 1-2 euroa on se todellinen haarukka. Nämä hiplaajat saattavat pitää kuukausitolkulla levyjään näytillä kirppareilla aivan ylihintaan ja itsepintaisesti pitävät yllä illuusiota, että kyllä 70-luvun jenkkien viihdesoulilla lyö rahoiksi.

Itse myöskin kirpparimyyntiä harrastavana olen tullut siihen tulokseen, että eniten houkuttelevin hintalappu on yksinkertaisen karu ja hinnaltaan alle keskiarvon. Ostajalle tulee tunne, että tässä joku puolihuolimattomasti poistaa levyjään tietämättä niiden todellista arvoa, niimpä ostankin samaiselta laarilta useamman levyn. Tärkeintä on herättää ostajassa tunne, että tämä levy on "the löytö" ja sain sen normaalia halvemmalla.

Hinnoittelusta päästään vielä levyjen trokaukseen. Mielestäni perussääntö kirppareilla on se, että samalla kirpparilla ei myydä trokattua muovitavaraa. Itsekin myönnän harrastavani ns. tätä jälleenmyyntiä, mutta myytävällä levymateriaalilla täytyy olla kohtuullisen laaja maantieteellinen etäisyys kyseisestä myyntipaikasta. Yleensä myyn ulkomailta tilaamiani halppislevyjä pikkaiselle voitolla. Levyjen myynnillä kerrytän vuosittaista perheen matkakassaa ja voin rouvalle aina ilmoittaa taas napsahti satanen jos toinenkin matkakassaan. Niin, kovin tarkkaa syyniä en pidä, että paljonko rahaa levyjenostoon kaiken kaikkiaan kuluu.

Mutta se Hall & Oates, kyllä tällainen kevyesti soulahtava popkarkki ajaa pakkaskelit tiehensä: