torstai 15. kesäkuuta 2017

Jere Ijäs - Yllytyshullu

Katson Spotifysta Jere Ijäksen Yllytyshullun kuuntelukertoja. Harva biisi ylittää tuhannen rajan, vain aiemmin julkaistut biisit: Yllytyshullu, Siperian Tornado ja Pihatontut. Tämä on väärin, sillä tässä on läpeensä kiinnostava ja monipuolinen levy, se ansaitsisi paljon paljon enemmän kuuntelukertoja.

Levy on julkaistu 4 biisin vinyyli ep:nä, jonka mukana tulee kokonaisen albumin latauskoodi, eli oikeudet 12 kappaleeseen. Levystä ei ole tietääkseni olemassa täyspitkää vinyyli- tai cd-versiota. Erikoinen ratkaisu levy-yhtiöltä, liekö säästö- vaiko markkinointikeino?

Jere Ijäksen edellinen albumi: Jere Ijäs(14) oli perinteisempi singer-songwriter-levy, pitäen sisällään vahvoja biisejä ja vahvaa tunnelmaa. Uusi Yllytyshullu(17) on nimensä mukaisesti musiikillisesti uskaliaampi. Musiikissa on mukana paljon torven törähdyksiä, soulahtavaa meininkiä sekä Jeren persoonallista lauluräppiä. Niin, ei se varmaan räppiä ole, mutta hauska tapa täyttää kappale svengaavalla sanatulvalla. Esimerkkeinä nimikappale: Yllytyshullu tai vaikka hilpeä Liian Paljon Olutta tai suorastaan riehakas Ulrika hänen säärtänsä pitkin ryömi nyckelpiga. Ijäs menee lyriikoissaan jännällä tavalla miltei överiksi, etenkin Ulrikan fraseeraus on liki intuitiivista, ettei täysin tiedä mistä biisissä kerrotaan, mutta kappaleen svengaavassa ytimessä, heittäytyvästä laulussa on jotain todella kiehtovaa.

Osissa lauluissa on jännä toisteinen kiertokulku, esimerkiksi Soutajassa ja erityisen tarttuvassa Wilhelmiina Matkalla laulussa on hieno nykivä svengi. Wilhelmiinan lopussa mukaan hiipii huuliharppu ja loputtomiin toistuva kertosäe löytää merkityksensä ja paikkansa tässä liki meditatiivisessa kyydissä.

Perunatalkoot on juurevan svengaavaa, vähän jiikarjalaismaista kamaa, perunalajikkeiden ja traktorinimikkeiden yksityiskohdat saavat hymynkareen huulille. Pihatontut näyttää olevankin levyn kuunnelluin spotikka-biisi. Sanoituksessa ollaan taas hulvattomilla linjoilla: Remu, Cisse, Albert, Räty, Zelezny ja Kiira Korpi esiintyvät samassa biisissä. Levyn päättävä Kukaan ei pommita sun laiskanlinnaa on hieno rennonletkeä kliimaksi tälle levyllä.

Jokainen kappale tällä levyllä on omanlainen pieni teoksensa, useimmiten huumorilla ja svengillä ryyditetty. Soittopuoli pelaa kautta linjan erinomaisesti, em. torvien läsnäolo antaa levylle miellyttävän soulahtavan ytimen. Levynä Yllytyshullu(17) on todellakin railakkaampi ja rohkeampi kuin edellinen Jere Ijäs(14), joka sekään ei missään tapauksessa huono ollut. Mietin vaan, että missä näkisin Jeren livenä? Äkkiseltään en löytänyt keikkauutisia.



3 kommenttia:

Unknown kirjoitti...

Ihan ok kesä musaa. Ei ehkä ihan minun kamaa, mutta ihan pirteä poikkeus. Eikös tämä ollut se Jere& the universe-jantteri? Eiköhän tuo 7-tuumainen julkaisu ole ihan levy-yhtiön kustannuslaskentaa. 12-tuumainen varmaan tulisi niin kalliiksi ja kun tuskin hirveänä myy niin lienee erä niin pieni ja hinta korkea siksi. Tuskin hirveänä tuottaa yhtiölle, sääli sinänsä. Piti tarkastaa, että Universen cd löytyy hyllystä. Taisin 50 senttiä kirpparilla maksaa.. Voi voi nykyistä levyn myyntiä.

Unknown kirjoitti...

En ollut kuunnellut ennen kuin luin tämän jutun, ainoastaan nimen kuullut joskus mutta kolahti kyllä muhun, tuli juhannuksena kuunneltua :) Ihan mun juttu!

T-Hound kirjoitti...

Hienoa, että kolahti :) Vielä kun näkis miehen keikalla jossain...