sunnuntai 7. helmikuuta 2016

Sinkkuklinikka: Electronic - Getting Away With It

Vuosi sitten aloitin uuden blogipostausten sarjan: Sinkkuklinikan. Tuolloin huomion sai Pete Townshendin erinomainen pienokainen: Let My Love Open The Door(79). Piti kulua melkein vuosi ennen kuin jatkoa seuraa. Tänään on vuorossa: Electronicin mainio: Getting Away With It(89).

"Sinkkujen kuuntelu on tietenkin maailman epäkäytännöllisintä hommaa, lättyä täytyy juosta kolmen minuutin välein kääntämään ja keskittyminen on koko ajan hukassa, pahemmin kuin tässä someajan infopaljoudessa. Vai onks tässä kääntelyssä jotain hyvääkin? Hyvin soivat seiskatuumaiset, herkulliset kuvakannet, levynkerääjän hiplausefekti, keski-ikäisen miehen nivelien kunnossa pysyminen jatkuvan paikoiltaan pomppisen vuoksi. Myös koordinaatiokyky pysyy terävänä kun täytyy kattoa, että mihin se neula putoaa, ettei aina siihen levylautasen alusmatolle. Niin, täytyyhän noita lapsiakin paimentaa koko ajan, siinä samassa härdellissä mennee myös näiden pikkumustien paimentaminen. Päätin perustaa sinkkuklinikan, jossa tarkastelen kerrallaan yhtä single-levyä. Käännän ja väännän klinikan potilaan musiikillisen sisälmyksen auki ja mielellään tiiviillä leikkausjäljellä. Yritän välttää jaarittelua ja viisastelua, puhumattakaan soimaavan sormeni käytöstä. En tiedä onnistunko tässä."(Lainaus edellisestä sinkkuklinikasta)

Potilastiedot: New Orderin laulajan Bernard Sumnerin ja Johnny Marrin laadukas projektibändi Electronic teki yhteensä 3 albumia ja kasan sinkkuja. Tämä single on vuodelta 1989 ja se aloitti hajanaisen äänitteiden julkaisusarjan, joka ajoittui vuosille 1989-1999.

Taudinkuva: Hyvin Petshopboysmainen ralli, joka johtunee pitkälti siitä, että kertosäkeessä laulaa Pet Shop Boysin Neil Tennant. Jakaantumissuhde: 50% New Orderia, 50% eläinkaupan poikia. Klassikkostatuksen omaamaa esikoisalbumia Electronic(91) saatiin odottaa vielä kaksi vuotta tämän jälkeen.

Tilanteen vakavuus: Käy yhä jalan alle. B-puolen instrumentaali Lucky Bag käy vielä enemmän jalan alle, todisteena löytyy kahden alle viisivuotiaan lapsen parin minuutin joraussessiot. Tämä kyseinen instrumentaali kuulostaa hyvältä New Order - biisiltä, mutta ilman sanoja. Olisikohan tämä jatkojalostunut vuosien kuluessa jollekin Electronicin tai New Orderin levylle?

Hoito-ohje: Tätä pikkumustaa ei ole syytä unohtaa. Laita levy vuodenajasta riippumatta soimaan, vaivu musiikin ja kannen grogilasin vastuuttomaan kasaritunnelmaan. Jos et usko musiikin voimaan, niin viimeistään alta löytyvä video todistaa kuinka pop on myös näyttänyt puhtoiselta ja nuorekkaalta:

Lääkitys:



Ei kommentteja: