Vähän uutta aaltoa ja futupoppia!

Viime aikoina levysoittimen neula on usein vanginnut kierrokseensa 80-luvun alun uuden aallon bändejä. Ehkä kevätkorva on vähemmän kriittinen ja pahimmat pakkaset ovat jo ohi, nyt voi vähän nuuskia uusia vanhoja tuulia, antaa korvakäytävistä valua sisään muutakin kuin paksua kantrirokkia tai muuta punaviininpehmeää singer-songwriter kamaa.

Osittain olen sitä mieltä, että juuri 80-luvulla julkaistiin ihan valtavasti silkkaa paskaa, musiikkia ilman mitään sisältöä. Turvallisina sisäilmastossa vietettyinä hetkinä, kun säätilat möyrivät ikävästi, on kovin vaikea innostua kehnoilla syntikoilla väännetystä futupopista, mieluummin sitä laittaa Leonard Cohenin kuiskailemaan taustalle ja laittaa leivän päälle tuplakerroksen juustoa.

Nimiä kehiin! Kyllä vaan, yhtenä hämmästyksen ja makustelun kohteena on ollut Simple Mindsin alkupään tuotanto. Simple Minds perustettiin vuonna 1978 Skotlannissa, alusta alkaen bändiä on luotsannut varsin pätevä rocklaulaja Jim Kerr. Kyseinen bändi julkaisi aika tiukan seitsemän studioalbumin sarjan ennen lopullista läpimurtolevyään Once Upon a Time(85). Bändin alkupään tuotantoa on kuvailtu muun muassa postpunkiksi, eurotranceksi tai art-rockiksi. Nyt soi taustalla bändin kolmas albumi Empires and Dance(80) joka on maukas ja kokeellinen sekoitus tuon ajan uutta aaltoa krautrock-vaikutteineen. Levyn aloituskappale I Travel potkii mukavan vinosti. Eräskin The Editors tulee mieleen.

Simple Mindsin ura on kestänyt näihin päiviin asti, bändin ylivoimaisesti paras levy ja ajaton rokki/poppiklassikko on vimmainen Sparkle in the Rain(84). Jossain kohtaa bändi ajautui enemmän musiikin keskitielle ja ideat ehtyivät, mutta tarkemmin muistellen(ja levyjä kuunnellen) ei bändi kai kovin monta huonoa levyä ole julkaissutkaan? Viimeisin platta Graffiti Soul(09) oli vahvempi korjausliike, näppärän tiheätunnelmainen kiekko. Ihan vinkkinä vaan, että tuota alkupään Simple Mindsia löytää eurolla tai kahdella kirpparilaareista, miksiköhän?

Toinen uuden aallon bändi jota viime aikoina olen kuunnellut on Magazine. Howard Devoton perustama brittibändi. Eka sinkku Shot by Both Sides oli pikkuhitti. Bändin kolmannen(ja ilmeisesti parhaimman) albumin The Correct Use of Soap(80) hommasin jo joskus 90-luvulla. Aika harvoin sitä on tullut pyöriteltyä. Nyt taas innostuin kun löysin Magazinen livealbumin Play(80) kirpparilta parilla eurolla. Vastaavanlainen mauttomuuden intohimo tässäkin bändissä kuin Simple Mindsissa, oikein voi kuvitella itsensä 80-luvun alun karuun ja ehkä vähän pieruntuoksuiseen diskoon.