Alkuvuoden musapöhinää!

Aikaiset musaveikkoset madon nappaavat, saavat kiinni tulevan talven ja kevään vankoista vonkaleista. Tuleva vuosi näyttää valoisalta, myös musiikkimielessä. Tolkuton määrä (oletettavasti) hyvää kamaa on valumassa eri julkaisupisteisiin. On tää spotikka, striimi ja jopa fyysinen äänitemuoto. Minkä valitsette? Toinen kysymys: kuunteletteko enemmän kuin yksi tai kaksi biisiä uusilta albumeilta. Väitän...tai ei se mikään väitös ole...aikalailla tosiasia jo, nykyihmisen mielenkiinto riittää 2-3 minuutiksi, sen jälkeen klikataan jo toisiin ulottuvuuksiin. Kuunteleppa keskinkertaista kolmen tähden albumia ahnaasti aikaasi siihen uhraten ja odota että se aukeaa koko musiikilliseen kukkaansa. Et tule tekemään sitä. Teenkö minä? Harvoin, ainakin jos kyse on netin kautta kuuntelemisesta. Nojjoo, nämä musakuunteluviisastelut sikseen ja nokka kohti tulevaa julkaisuvuorta. It's a mountain of music baby and you gonna like it!

Bob Dylan: Shadows In The Night
Maistuisiko levyllinen Frank Sinatra - covereita Bob Dylanin esittämänä? Sitä voidaan miettiä, mutta omasta postiluukusta jo pian kolahtaa kyseinen äänite. Mainittakoon, että Dylan on lahjoittanut 50 000 kappaletta uutta albumia amerikkalaisille seniorikansalaisille AARP nimisen lehden välissä. Samaisesta lehdestä löytyy myös pitkä Dylan - haastattelu.

The Decemberists: What A Terrible World, What A Beautiful World
Bändin edellisestä levystä King Is Dead(11) onkin kulunut jo aika tovi ja se ei jättänyt kovia syviä muistijälkiä. Tällä teksteiltään korkeatasoisella(onks se?) proosarokilla on omat puutteensa ja helposti se lipsahtaa valjuuden puolelle, jos musa ite ei syty liekkeihin. Levyhän on jo maisteltavana Spotifyssa ja kohta tämäkin lätty kolisee postiluukusta. Hyvät kitarat ainaskin levyn eka biisissä: The Singer Addresses His Audience.

The Waterboys: Modern Blues
Mike Scottin luotsaama TheWaterboys palaa taas julkaisukantaan. Luvassa suurta tunnelmaa ja rokin zeniä, mitä se sitten tarkoittaakaan? Toissavuotista Fisherman's boxia en ole vielä hommannut, jossa käytiin 8 levyn voimalla läpi The Fisherman's Blues(88) albumin mittavia sessioita, ajankohtaa jolloin Mike Scottilla oli väylä auki.

Sufjan Stevens:  Carrie & Lowell
Pitkähkön julkaisutauon jälkeen tulee Sufjan Stevensiltäkin uutta kamaa. Vuoden 2010 julkaisut: All Delighted People(10) ja The Age Of Adz(10) jättivät vähän vallinaisen olon, vaikkakin All Delighted Peoplelta löytyy Sufjan-klassikoita, kuten kaunis Heirloom. Ennakkotietojen mukaan uusi levy olisi perinteisempää, eli folkimpaa Sufjania. Hyvä niin.

Noel Gallagher's High Flying Birds: Chasing Yesterday
En ole koskaan ollut mikään valtava Oasis tai Gallagher - fani. Oasiksella oli hetkensä, kourallinen erinomaisia rockbiisejä ja katveeseen jääneet kaksi hyvää viimeistä albumia: Don't Believe The Truth(05) aj Dig Out Your Soul(08) jonka edullisesti löytämäni vinyyliversion myin hetkellisessä mielenhäiriössä kirpputorilla. Täytyy myöntää, että sitä Noelin ekaa sooloa en ole ksokaan kunnolla kuunnellut, mutta tämä uusi  Ballad of the Mighty I biisi vaikuttaa hyvältä varsin hyvältä, ehkä just Johnny Marrin ja kitaransa ansiosta.

Modest Mouse: Strangers To Ourselves
Jollain tapaa outolintu bändi julkaisee harvakseen albumeja, edellisestä taitaa olla seitsemän vuotta.

Scorpions: Return To Forever
Näistä kasarihevibändeistä itseäni eniten miellyttävin Saksan ylpeys palaa keväällä julkaisukantaan. Niin, Scorpions aloitti uransa jo 70-luvun alussa vähän krautrock-hengessä, eli pitkä matka on kuljettu. Jos tulee vielä Suomeen keikalle, niin menen varmasti.

Matthew E. White: Fresh Blood
The Big Inner(13) levyllään läpimurron tehnyt karvainen murisija julkaisee pian uutta kamaa. Muhevampi versio pikku hiljaa urallaan hiipuneesta Badly Drawn Boy:sta.

Gaz Coombes: Matador
The Supergrass - heebon toinen soololevy on ainakin kehuttu joissain medioissa pystyyn.

Brian Wilson: No Pier Pressure
Beach Boysin viimeisin reunion kariutui erimielisyyksiin laulaja Mike Lowen ja muun bändin välillä. Wilson olisi halunnut tehdä vielä yhden rokimman Beach Boys - levyn, mutta Lowe pisti kampihin ja lähti ns. "pizzeria-kiertueelle "Beach Boys - nimen alla, ollen itse ainut originaalijäsen. Näin ollen Wilson-lätty kiinnostaa paljon.

Laura Marling: Short Movie
Vasta 25-vuotta täyttävän brittineidin jo viiden albumi jatkanee tuttua laadukasta linjaansa?  Edellinen Once I Was an Eagle(13) oli jonkin sortin mestariteos, joka on jäänyt varsin vähäiselle kuuntelulle.

Mitä vielä odotan?
Def Leppardilta olisi ennen kesää kai levy tulossa. David Gilmour on luvannut uuden soolon tälle vuodelle. Brian Wilsonin uudella levyllä on jo nimi: No Pier Pressure. Odotellaan julkaisupäivää.
Myös Prodigylta olisi tulossa uusi lätty, kuten myös Faith No Morelta. Toiveissa olisi vielä uutta kamaa: Bruce Springsteeniltä, The Who:lta ja J.Karjalaiselta.
Nämä nimet myös aktivoituvat: Vetiver, The Charlatans, Howlin Rain, Death Cab For Cutie, Elvis Perkins, Two Gallant.

Näillä mennään ja tästä Spotikka-linkistä myös iloa korvalle:

Best of Early Birdies at 2015

Viime vuoden vinyylisatoa

Viime marraskuun tienoilla blogi alkoi hiipumaan ja juttuja tuli niukanlaisesti. Syynä oli puhtaasti ajan ja inspiraation puute. Parikin blogijuttua kerkesi etenemään aina siihen hyvään alkuun asti, mutta aika ja oma tahto eivät olleet sitä mieltä, että nuo jutut täytyisi viedä loppuun. Muun muassa Bob Dylanin: Tempest(12) levyn arviota kirjoittelin jo hyvää matkaa, mutta sitten inspiraatio raukesi.

Viime vuosi oli levyuutuuksien osalta varsin antoisa, monet pitkän linjan konkarit tempaisivat kehiin varsin ansiokkaat lättyset, kuten Leonard Cohen, Van Halen, Aerosmith ja em. Bob Dylan. Itselleni parhaita uusia tulokkaita olivat muun muassa Husky, Rival Sons, Beachwood Sparks ja ennen kaikkea Julia Holter, jonka levy Ekstasis(12) oli minun asteikolla ehkä juuri Se levy yhdessä Huskyn: Tidal Waven(12) kanssa. Mutta tarkempia arvioita viime vuoden levyistä löytyy melkein minkä tahansa musalehden kotisivuilta. Itse en tällä kertaa vaivaudu aiheesta tämän enempää.

Mietin, että mikä on päällimmäistä musiikin saralla viime vuonna? Taitaa olla mustien pvc-kiekkojen pyörittäminen, jota on tullut tehtyä vähintäänkin aktiivisesti. Tämän on mahdollistanut jälkikasvu kotona, lapsenhoidon taustalle on oivallista laittaa musaa soimaan. Vinyylien voittopuolinen soittaminen tarkoittaa myös sitä, että valtaosa kuuntelemastani musasta on 70- tai 80-luvulta. Eli aika retroa meininkiä.

Tästä innostuneena ajattelin seuraavaksi esitellä viime vuoden 20 merkittävintä vinyylilöydöstäni. Muovia olen haalinut tuttuun tapaan kirppareilta, levymessuilta ja second hand – levykaupoista. Rahaa on palanut riittävästi, mutta yhden muovin keskihinta lienee siinä neljän euron tienoilla.

Jep, sitten asiaan, tässä viime vuoden löydökset Top 15:

Scorpions: In Trance(76)
Taitaa olla Scorppareiden neljäs levy, juuri näihin aikoihin bändin soundi alkoi mennä enemmän hevimpään suuntaan josta muodostui ajan myötä Scorppareiden tunnistettava hevisoundi . Hieno levy, jonka löysin originaalina kolmella ekellä kirppikseltä. In Trancen(76) julkaisi Virgin Killer(77) levyn, jonka alkuperäinen kansi ei enää kestä päivänvaloa. Scorpions on myös bändi jonka haluaisin vielä joskus nähdä livenä. Ehkä ensi kesänä Tuurissa Miljoonarockissa?

Neil Young: American Stars’n Bars(77)
Levyä sinänsä ei ole vaikea löytää, mutta yleensä joutuu pulittamaan yli kympin, tällä kertaa irtosi neljällä eurolla. Epätasainen, mutta useita hienoja kappaleita sisältävä levy, muun muassa Like a Hurricane löytyy tältä levyltä. Oma suosikkini on tunnelmallinen Will To Love nuotion paukkeineen.

Graham Parker: Burning Questions(92)
Varsin messevä kahden euron löytö Turun Manhattanin kirppikseltä, liki soittamaton levy. Burning Questions(92) on Parkerin ns. toisen tulemisen kärkeä. The Rumour yhtyeensä kanssa suosiota niittänyt(kriitikkojen keskuudessa ainakin) Parker oli 70-luvun lopulla aika kova artisti, esiintyi muun muassa Ruisrockissa pääesiintyjän ominaisuudessa vuonna 1979. Parkerin toinen kulta-aika alkoi levyllä Mona Lisa’s Sister(88) ja oikeastaan päättyi Burning Questionsiin(92). Tosin 12 Haunted Episodes(95) on vielä varsin vakuuttava Parker-platta, tämän jälkeen levyjen taso on hiljalleen laskenut. Viime syksynä tosin ilmestyi Rumourin kanssa paluulevy: Three Chords Good(12) joka nostaa herran musiikillista käyrää taas ylöspäin.

Billy Gobham: Spectrum(73)
Levy josta sain vihiä Princen konsertin jälkeen kesällä 2011, nimittäin konsertissa kyseinen artisti soitti aivan huikean version Cobhamin-biisistä Stratus. Myös Manhattan löytöjä neljällä eurolla. Mainiota rumpujaskaa. Jazz-fuusiokaman klassikkolevyjä. Täytyypä laittaa lätty kiukaalle, onkin jokin aika kun viimeksi tuli kuunneltua.

The Clash: Combat Rock
The Clashin levyjä on nykyään kohtuullisen vaikea löytää tai ne ovat ainakin hinnoissaan. Tämän levyn löysin viime keväänä Ideaparkin levymessuilta ruotsalaiselta levymyyjältä vitosella. Edellinen The Clash löytö oli toissakesänä Kangasalan kirppikseltä ostamani Sandinista(81) tripla-albumi kympiltä.

Jeff Beck: There & Back(80)
Oiva löydös samaisilta Ideaparkin levymessuilta vaatimattomaan kahden ja puolen euron hintaan.. Jeff Beckin ns. fuusiokauden tuotantoa, vähälle huomiolle jäänyt platta, ihan turhaan. Levyt Blow By Blow(75) ja Wired(76) ovat kaksi tunnetumpaa(parempaa?) kitarafuusiolevyä, varsinkin Blow by Blow:n Scatterbrain on yksi 70-luvun keskeisiä jazz-rockbiisejä.

Steve Miller Band: Sailor(68)
Huikea löytö Edinburghin reissulta viime toukokuulta. Levykauppa oli Vox Box Music ja levyn hinta 4 puntaa. Erehdyttävästi alkuperäisen oloinen platta, mainiosti soundaava ja sisällöltään aivan erinomainen. Viime vuonna olen haalinut muitakin keskeisin Steve Miller Band-plattoja hyllyyni, kuten viime syyskuun Ideaparikin messuilta löytämäni kelvollisen kuntoiset: Your Saving Grace(69) ja Number Five(70) kaksi euroa kappale.

Jerry Garcia Band: Cat Under The Stars(78)
Hämmästyttävän harvoin eteeni tullut levy löytyi Edinburghista Underground Musicista viidellä punnalla. Levykaupan myyjä muistutti erehdyttävästi Travisin laulajaa, oiskohan jopa ollut hän? Kovin oli itsetietoisen ja maireanoloinen tapaus, että jäi pikkaisen sellainen imelä sivumaku levylöydöstä huolimatta. Itse levyllähän soittaa Jerryn emobändi Grateful Dead kokonaisuudessaan.

Queen: Jazz(77)
Tätä levyä jahtasin nimenomaan sillä ajatuksella, että se ei saa maksaa viittä euroa enempää. Löytyihän se lopulta radiokirppikseltä neljällä eurolla ihan ookoo-versiona, tosin juliste pyöräilevistä naisista puuttuu.

Billy Bremner: Bash(84)
Hukattu pophelmi. Parhaiten Rockpile-yhteyksistä tunnettu sympaattinen laulaja- lauluntekijä, jäänyt tuon ajan tekijämiesten Dave Edmundsin ja Nick Lowen varjoon. Mainio parin euron Manhattan löytö

The Beach Boys: Sunflower(70)
Huikea kahden euron löytö Ideaparkin levymessuilta viime syyskuulta. Levyn kannen sauma on hieman repeytynyt, muuten kiekko on originaali ja loistavassa kunnossa. Rantapoikien tuotantoa olen haalinut ansiokkaasti pitkin vuotta. Surfin’ Usa(64), Surf’s Up(71) ja loistava tuplakokoelma Ten Years Harmony(81) on löytänyt tiensä levyhyllyyni. Edelleen etsinnässä on Holland(73), jonka alkuperäisessä versiossa on mukana 7-tuumainen pikkulevy, jonka Brian Wilson sävelsi vähän ennen levyn julkaisua. Discogsin kautta levyn saisi postikuluineen Briteistä rapiat kymmenen euron hintaan, vielä olen empinyt platan tilaamista.

Randy Newman: Sail Away(72)
Maukas löytö samoilta Ideaparkin messuilta, hintaa oli kokonaiset kolme euroa. Randy Newmanin levyistä Good Old Boys(74) on edelleen metsästyksen kohteena, muutempa 70-luvun tuotanto alkaa olla hallussa.

Bob Seger: Ramblin Gamblin Man(69)
Tämä levylöydös lipsahti niukasti tämän vuoden puolelle, mutta menköön. Ansiokas kolmossija. Segerin alkupään tuotannon vahvimpia albumeja, tullut erittäin harvoin vastaan ikinä missään, mutta yhtäkkiä se löytyikin Tamperelaisen Swamp Musicin Second Hand – puolelta kympillä. Uuh, olin melkein pissata pöksyihini.

Roy Harper: HQ(75)
Levy jota olin etsinyt kohtuullisen pitkään ja vihdoin päätin tilata sen Discogsin kautta brittimyyjältä neljällä punnalla. Levy on hyväkuntoinen ja sisältöhän on silkkaa namiskuukkelia. When An Old Cricketeer Leaves The Crease kuuluu maailman parhaat biisit Top 10:n.

The Pretty Things: Parachute(70)
Oikeutettu ykkönen: The Löytö. Tarkemmat yksityiskohdat löydät viime vuoden kesäkuun The Pretty Things – jutustani. Levyä tuli etittyä muutama vuosi ennen kuin se napsahti kohdalleen. Apuna toimi tässäkin tapauksessa Discogs. Suositeltava sivusto jossa ihmiset myyvät levyjään, tosin hinnat postikuluineen menevät usein yli kipurajan.