Foxwarren - 2

Aika niukasti on tullut etsittyä ja sitä kautta löydettyä uusia artisteja. Aina sitä palaa omien ikisuosikkien ja reliikkien ääreen, Brucet, Rollarit ja molemmat Niilot. Alkaneen vuoden 2026 missiona voisi olla korvien avaaminen jollekin uudelle musiikille. Vuodenvaihteessa on tullut instagramissa vastaan lukuisia vuoden parhaiden levyjen Top 10 päivityksiä. Nopeasti ne videot hukkuvatkin julkaisuvirtaan. 

Yksi tärppi oli Foxwarren nimisen yhtyeen toinen albumi: 2. (25) Jokin vaivattomuuden, kotikutoisen ja aitouden yhdistelmä teki välittömästi vaikutuksen. Dance melodisoi levyn jopa vähän suruisella moodilla käyntiin. Mukavat biisit seuraavat toisiaan. Levyssä on ilmaa, mutta paljon osuvia yksityiskohtia.

Musiikki kulkee kevyen helmeilevästi eteenpäin. Kappaleissa on jännää koukkua, ei mitään normipoprockia, vaan jotain omaperäisempää, mihin ei heti löydä vertailukohtia. Hiukan tulee mieleen norjalainen dream pop artisti Sondre Lerche, mutta paljon monipuolisemmalla otteella. Melodioissa on välillä jopa beatleaanista helppoutta ja yllättäviä sointukäänteitä, kuten loppupuoliskolta löytyvä Round & Round, joka näppärät sointuvaihdokset eivät välttämättä noudata mitään yleispätevää musiikillista kaavaa.

Vaikka tuossa mainitsin nimen The Beatles, niin pohjimmiltaan Foxwarren kulkee varsin folkilla otteella, kuin kevyempi ja pidätellympi versio Fleet Foxesita. Bändin ensimmäinen albumi oli äänitetty liveotteella, kaikki soittajat samassa tilassa, kun taas tämä uusi levy on rakennettu palasista, aihioista, erilaisista loopeista, joita muut bändin jäsenet ovat lähettäneet pääarkkitehti Andy Shaufille.

Where the joy of the previous Foxwarren album lay in the sound of a band playing in a room – organic and seemingly carefree, the joy of 2 is almost the exact opposite: it’s an album built from snippets, fragments and loops, recorded separately in each of the five musicians’ home-studios and then uploaded to a shared folder. Weekly virtual meetings then shaped the directions of different pieces, and the assembled chaos was fed through Shauf’s looping software to produce some of the most interesting and diverse song-structures of his career. Foxwarren: 2 - Album Review

Mainitsemani kanadalainen laulaja/lauluntekijä Andy Shauf on julkaissut vuosien varrella useita arvostettuja sooloalbumeja. Näillä omilla albumeilla Andy on soittanut kaikki soittimet itse. 

Levyllä on mittaa vain rapiat 36 minuuttia, vaikka biisejä on 15 kpl. Kappaleita ei turhaan pitkitetä, vaan olennainen luikaitetaan eetteriin kaikkine mausteineen ja ennen kaikkea koukkuineen. Kappaleissa tapahtuu koko ajan paljon. Esimerkkinä jännästi kiemurtelava poppis Wings, joka mittauttaa ennätykselliset neljä minuuttia.

Vaikka levy onkin jo puoli vuotta vanha, niin minulle se esiintyy houkuttelevana uutuutena ja saa harkitsemaan fyysisen albumin ostoa. Rapiat kolmekymppiä maksava vinyyli on aina iso sijoitus, mutta tällaisten ei niin suurten artistien tukemisen kannalta tärkeä juttu. Päädyn kompromissiin ja tilaan reilulla kympillä Andy Shaufin kehutun The Bearer of Bad News (15) vinyylin. Foxwarrenin kakkonen saa vielä odottaa, ainakin hetken.