Miljoonasade - Karkumorsian

Kuuntelin juuri läpi Miljoonasateen esikoisalbumin Pesuhuoneesta keittiöön (87) ja vaikutuin. Tunnistettava Miljoonasade-tyyli ja soundi oli olemassa heti ensilevystä lähtien. Lapsuuden sankarille kappaleen lisäksi levyltä löytyi sellaisia kadonneita ja löydettyjä helmiä kuten Radio Luxemburg, Desperedot, Miljoonasade ja Köyhät. Levynnimi oli ehkä tylsimpiä ikinä, mutta tavallaan se kertoi heti mistä Miljoonasateesta oli kyse, sanoista ja niiden käytöstä, kaikista mahdollisista tarinoista ja mielleyhtymistä, lauletusta, soitetusta, hyvin tehdystä runoudesta. Olen miettinyt, että miksi Heikki Salo ei ole julkaissut runokokoelmaa? Vastaus lienee se, että Heikin ei tarvitse, koska hän voi laulaa omat tekstit kera erinomaisen bändin ja tienata varmasti enemmän rahaa kuin runokokoelmien myymisellä.

Kun viime joulun alla ilmestyi Karkumorsian (19) albumia ennakoiva kappale Jääkarhu, Pähkinä ja Rakkaus, niin en ollut ihan varma onko tämä sitä Miljoonasadetta jota halusin kuulla? Tuttu ja turvallinen, varma radiohitti, ei mitään uutta auringon alla. Seuraavaksi julkaistiin Karkumorsian levyn nimibiisi joka veti tunnelman hyvällä tavalla kansanmusiikki- tai suorastaan Värttinätunnelmiin. Ehkä senkin takia kun taustalla loilottelivat itse Värttinän tytöt. Tämä yllätti ja piristi. Ehkä aika olisi taas kypsä Värttinän uudelleen tulemiselle ja yleensäkin etnomusiikille.

Ostin Karkumorsiamen reilu viikko sitten vinyylinä ja olen kuunnellut sitä lakkaamatta. Kyseessä on melkoisen hyvä levy, uskallan sanoa. Miljoonasateen tunnistettavat elementit ovat tallessa, etenkin Heikki Salon alati vahvat lyriikat ja karhean lämmin laulusoundi, josta ei puutu tunnetta ja heittäytymistä. Väittäisin Saloa jopa yhdeksi parhaimmaksi suomirock-tulkeista. Levyn aloitus on vakuuttava, nimikappaletta seuraa tämä hitikäs Jääkarhu, Pähkinä ja Rakkaus. Kolmantena tsipaleena on Köyhät biisin uudelleen lämmitys jossa itse Paleface räpäyttää komeat riimit ja saa Heikinkin heittäytymään laulusuorituksessaan. Iso onnistuminen.

Levy jatkuu vahvana ja vaihtelevana, uudelleen lämmitetyt klassikot Lelukaupan Häät ja Olkinainen ovat onnistuneita esityksiä, mutta ne eivät haasta alkuperäisten versioiden voimaa, etenkin Olkinaisen kohdalla, jossa alkuperäinen hieman nopeampi versio on tunnelmallisempi ja pelottavampi. Sen sijaan alun perin Poikapaineja & Digitaalidaameja (96) albumilta löytyvä Kerran elämässä lämmittely on varsin onnistunut.

Uusista kappaleista nousevat edukseen ns. levyn pakollinen ryyppybiisi Maailman pyörän tarakalla ja yllättäen kitaristi Matti Nurron laulama Keijulukki sekä menevä rivibiisi Hyvä Heiluu. Levyllä on mukana Matti Kallio niminen muusikko, joka on Miljoonasateen kokoonpanon tämän hetkinen ulkojäsen, joka vastaa puhaltimista, harmonikasta ja on myös miksannut levyn. Ilmeisen tärkeä tekijä Miljoonasateen uuden, raikastuneen soundin luomisessa.

Levyn biisijärjestys on toimiva ja vaihtelua on riittäväksi. Hyvät sovitukset ja taitavat soittajat tekevät tästä albumista erityisen nautittavan. Levy loppuu kulkevaan Maailma rakastaa unohtaa biisiin, joka jättää mukavia odotusarvoja Miljoonasateen tulevalle uralle. Toivottavasti se jatkuu yhtä aktiivisena ja uskaliaana kuin tähän asti. Jotta tämä vuolas kehuminen saisi täydellisen pisteen I:n päälle, niin varasin liput Miljoonasateen keikalle Tampereen Olympia-kortteliin maaliskuulle. Sitä odotellessa.

Loppuun huojuvalla käsivaralla kuvattu video Tampereen Mustalahden satamasta puolentoista vuoden takaa, jossa ensi esityksen sai vain ja ainoastaan sinkkuna julkaistu Tänään Rakastan kappale vuodelta 2017. Tämä varsin laadukas biisi olisi mahtunut hyvin uudellekin levylle.