Läpi syksyn seinämän - The Horrors

Sade vihmoo lokakuussa, pesee susihukkasten naamoja, tarjoaa kyytipoikanaan pimeitä iltoja ja pyöräteille asettuneita teinejä. Sanovat, että lähestytään vuoden ikävintä aikaa, kylmän ja kostean säälimätöntä ydintä, sisäihmiset lähiöissään tarjoavat lääkettä ikävään dvd:n täydeltä, kun taas toiset ottavat pimeän vastaan raakana ja laimentamattomana, naurettavissaan verkkareissaan lehtien liukastamilla pyöräteillä.

Tänään on vuoroni läpsyttää kosteaa asvalttia, useimmiten tällainen pimeän juoksulenkki sujuu parhaiten ilman mitään stimulantteja, tarkoitan musiikillisia sellaisia. Musiikin kuuntelu tahtoo rikkoa juoksurytmiä, ilman musiikkia kuulee paremmin kroppaansa. Mutta joo, tänä ehtoona tuli asiaan selkeä poikkeama, pitkään ämpärini pohjalla majaillut musiikkialbumi sai uuden mahdollisuuden ja käyttikin sen hyväkseen itselleen edullisella tavalla.

The Horrors on yksi näitä tämän ajan pintaan pulpahtaneita kriitikoiden ja pikkaisen ostavankin yleisön suosikkeja. Nuorekas ja elinvoimainen bändi brittein saarelta ja sen todetakseen ei tarvitse edes lähteitä tarkastaa. Jotain äärimmäisen tuttua ja jotain mukavan omintakeista, tällaista määritelmäähän me toivomme aina uudelta bändiltä? Perusjuureltaan kuin varhainen Echo & Bunnymen, tunnelmaltaan paljolti Elbow, jollainen oudolla tavalla Poverty Stinks, mutta ehkä eniten The Editors vai onko tässä ripaus Manicsia tai Bowieta?

Changing the Rain piiskaa sanoman sisään, sade vaihtuu helposti mainioon äänivalliin, ehjään tunnelmaan, vahva aloitusbiisi, ei käy kieltäminen. You Said vilkastaa levyä eteenpäin. I Can See Through You, ole hyvä vain, tähän syyskuvastoon on vapaa pääsy, kenkä alkaa nouseen komeasti. Paketti kasvaa lenkin edetessä. loppupään eeppinen Moving Further Away hakee ison biisin titteliä, mutta sen nappaakin seuraava rätväkkä ja oudolla tavalla varhaista Doll by Dollia muistuttava Monica Gems, tämä on helmi.

Onneksi löysin levyn, olin niputtanut sen samaan kastiin The Drumsin, Wild Beastin ja vaikka Beach Housen kanssa, jotka eivät hekään ole huonoja bändejä vai ovatko? Kulunut Adidas nuolee limaista asvalttia kiihkeämmin, hyvä levy, hyvä löytö, hyvä lenkki, moninkertainen ilo tässä lokakuisessa illassa.