Näitä kirpputorin pirulaisia näyttää nousevan jokaiseen niemennotkoon ja taajamaan. Selkeästi tämän ajan ilmiö: laitetaan kirppari pystyyn, tienataan pöytävuokrilla sievoiset summat, sillä ihmiset haluavat vanhaa tavaraansa kierrättää. Varsin petollisia ja aikaa vieviä paikkoja näin lomapäivinä. Aikaa voisi viettää rannalla, kasvimaalla, hyvän kirjan kanssa viileässä varjopaikassa, mutta voiton vie usein vanhan rojun näplääminen, sormenpäiden mustuttaminen ja vähän eltaantuneen hajun vastaanottaminen.Ikävä kyllä, vinyylit ovat hiljakseen harvinaistumassa kirpputoreilla. Samat Hit Newsit, Reijo Kalliot ja Jason Donovanit vielä löytyvät, mutta harvinaisemmat älpykät ovat kortilla. Oma lukunsa ovat ns. hintatietoiset vinyylimyyjät, jotka kuolettavat mahdollisuuden tehdä löytöjä. Näitä pölyisiä pienen ihmisen sarkofageja, eli kirpparipöytiä tonkiessani toivon melkein silmät ummessa, että josko jokin tavallinen Riitta-Marjaana olisi löytänyt vintiltään kasan vinyylejä ja hinnoitellut kaikki euron kahden kappalehintaan.
Tänään törmäsin tällaiseen Pirkko-Inkerin kojuun josta poimin kahdella eketsulla Rauli Badding Somerjoen viimeisen studioalbumin Laivat(85) ja Kraftwerkin Computer Worldin(81). Hellveisson, tuo saksalaisten Teknoteutonien lättynen oli kesän The Löytö this far! Originaalista Kraftwerkista saa nykyisin pulittaa helposti kympin jos kahdenkin: http://www.popsike.com/KRAFTWERK-LP-COMPUTER-WORLD/350321825804.html
Hyvää kirpparipäivää täydensin Julian Copen ex-bändin Teardrop Explodesin debyyttialbumilla: Kilimanjaro(80) viidellä eurolla ja torikirppikseltä löytämäni kaksi cd:tä 50:llä sentillä: Chemical Brothers: Surrender(99) ja Scooter: Back To Heavyweight Jam(99) Siis, miksi Scooteria? Helle kai sekoitti pääni. Nyt viimeistään ymmärrän(ja muistan) mikä musa jytkyy amispoikien autoissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti