Blogikirjoittamiseni yleisin kimmoke on vaikuttua jostain tietystä biisistä, levystä tai artistista, jonka jälkeen on helppo purkaa fiilikset kirjoittamiseen. Näin ollen yleisote tahtoo helposti olla artistia ja hänen hengentuotteitaan ylistävä. Välillä on hyvä myös puuttua erilaisiin musiikillisiin epäkohtiin ja jopa harhaluuloihin, tuoda esiin ei niin mairittelevia musiikillisia pointseja. Pitkän musadiggari-urani yhdeksi suurimmaksi fiaskoksi on osoittautumassa Marc Bolan ja T.Rex! Siis, mitä vittua?
Oikeasti T.Rexin Electric Warrior(71) on rock-klassikko siinä missä muutkin erinomaiset vuodet 1971 älpykät. Mutta herra Bolan bändeineen on julkaissut käsittämättömän määrän silkkaa huttua, luokattoman huonoja biisejä ja kokonaisia albumeja. Tämä huonous tiivistyy Bolanin määkivässä laulutavassa, jos biisissä ei ole mitään potentiaalia, niin tuo laulu ei ainakaan pysty sitä pelastamaan. Vuoden vaihteessa ostin Anttilan musa-alesta jämerän T.Rex vinyylin nimeltään Boogie On. Levy sisältää liveäänitteitä vuosilta 1971-72. Tässä ja nyt voin ilmoittaa, että tuo levy vaihtaa mielellään omistajaa.Viime vuonna ostin Tampere-talon pienimuotoisista levymessuista T.Rexin The Sliderin(72) seitsemällä eurolla. Sattuu olemaan vielä originaali britti-painos. Samaisella levykojulla pari ulkomaalaista tyyppiä huokailivat: Oh, Slider! Tajusin tehneeni löydön, levy oli myös pakko ostaa, vaikka T.Rex herättää näitä…ööh…tunteita. Levy oli ensi kuulemalta puhdas pettymys, innotonta ja laimeaa meininkiä. Onneksi levyltä löytyy sentään ikiklassikot Metal Guru, Telegram Sam ja Baby Boomerang.
.
Tänään löysin kirpparilta T.Rexin ns. ensimmäisen levyn T.Rex(70) vinyylinä kuudella eurolla, sillä ennen T.Rexiähän Bolan julkaisi useita levyjä Tyrannosaurus Rex – nimikkeen alla. Menin siis taas T.Rex halpaan. Levy kuulostaa pääosin kaamealta vaikka se todennäköisesti on originaali brittipainos ja siltä löytyy muutama päteväkin kappale, kuten Beltane Walk ja One Inch Rock.T.Rex(70) ja The Slider(72) albumit pysyvät vielä toistaiseksi levyhyllyssäni. Pahimman pettymyksen laannuttua ja palattuani tauon The Slideriin, huomaankin yllättäen tykkääväni levystä. Tavallaan harmin paikka, sillä olisin halunnut osoittaa oikeasti jotain pahasti homehtunutta rokin kaanonissa, että suurin osa rokkiväestä olisi ollut sittenkin väärässä!
The Sliderin hyvällä nosteella alan pian diggailemaan näitä varsin kehnohkoja T.Rex-plattoja. Varsin pelottava ja kukkaron päälle käyvä visio. Oli miten oli, tietyt T.Rex ja Bolan-biisit ovat silkkaa murhaa!
2 kommenttia:
Bolanhörhö vastaa: Bolan ja hänen lauluäänensä jakaa varmaan mielipiteitä, mutta silloin kun se kolahtaa, niin tosiaan kolahtaa!
Itse tutustuin mieheen Best of 20th Century Boy -tuplakokoelman kautta. Siinähän oli pelkkiä hittejä, että kyllä kelpasi! Slider (uusintapainos tietysti) oli ensimmäinen varsinainen LP:ni, ja se oli kova. Jälkeenpäin sitten hankin muita, ja myös Tyrannosaurus Rexiä. Silkkaa hobittikamaa.
Vasta Marcin kuoleman jälkeen julkaistuista demoista koottuja älpeitä julkaistiin aikanaan urakalla. Niitäkin tuli neljä hankittua ja kovasti diggailtua.
Electric Warrioria minulla ei muuten ole vieläkään, koska alkuperäisestä ei ole löytynyt hintalaatusuhteeltaan oikeaa kopiota. Uusintajulkaisuakaan ei tullut poimittua. Ja Boogie On oli kiva puolibootleggi, tuollaisia saisivat tuoda marketteihin enemmän ;-)
Itse myös tutustuin Bolaniin tuon tupla(kasetti)kokoelman kautta. Hitit juu kelpasi.
Slider näyttää ottaa oman aikansa minun tapauksessa, vasta viime päivät ovat tuoneet valoa tunnelin päähän.
Boogie On:sta saan edelleen allergiaa ;) Mutta, merkittävä heebohan Bolan on rokin historiassa vaikka mieli tekeekin välillä tällaisia itsestäänselviä jalustoja horjuttaa :)
Lähetä kommentti