Sinkkujen kuuntelu on tietenkin maailman epäkäytännöllisintä hommaa, lättyä täytyy juosta kolmen minuutin välein kääntämään ja keskittyminen on koko ajan hukassa, pahemmin kuin tässä someajan infopaljoudessa. Vai onks tässä kääntelyssä jotain hyvääkin? Hyvin soivat seiskatuumaiset, herkulliset kuvakannet, levynkerääjän hiplausefekti, keski-ikäisen miehen nivelien kunnossa pysyminen jatkuvan paikoiltaan pomppisen vuoksi. Myös koordinaatiokyky pysyy terävänä kun täytyy kattoa, että mihin se neula putoaa, ettei aina siihen levylautasen alusmatolle. Niin, täytyyhän noita lapsiakin paimentaa koko ajan, siinä samassa härdellissä mennee myös näiden pikkumustien paimentaminen.
Päätin perustaa sinkkuklinikan, jossa tarkastelen kerrallaan yhtä single-levyä. Käännän ja väännän klinikan potilaan musiikillisen sisälmyksen auki ja mielellään tiiviillä leikkausjäljellä. Yritän välttää jaarittelua ja viisastelua, puhumattakaan soimaavan sormeni käytöstä. En tiedä onnistunko tässä. Pulinat pois ja ensimmäinen potilas sisään.
Potilastiedot: The Who yhtyeen kitaristi jo vuodesta 1964. Biisi löytyy Townshendin ehkä parhaalta soololevyltä Empty Glass(79). B-puolella on kaksi mistään muualta löytymätöntä biisiä: Classified ja Greyhound.
Taudinkuva: Nopeatempoinen ja tarttuva pop-rockralli, jossa voi nähdä Peten pyörähtelevän kitaransa kanssa. Rohkea syntetisaattorin käyttö, jossa hyvä biisimateriaali lyö tekniikan 6-0. Vierailtu hittilistoilla, Townshendin suurin soolohitti.
Tilanteen vakavuus: Kestänyt hyvin aikaa, ei lähde leikkaamallakaan korvasta pois. Kuulijakunta on tyytyväinen. B-puolen biisit ovat laadultaan keskiverron The Who - albumin tasoa. Omistaja tyytyväinen, jopa omistuksenhaluinen.
Hoito-ohje: Säännöllinen jatkokuuntelu ja hyvän sanoman eteenpäin välittäminen. Pitää silmällä muita Towshendin sinkkuja, sillä b-puoliherkkuja voi löytyä enemmänkin.
Lääkitys: https://www.youtube.com/watch?v=kQ4MOkK2MOM
