Sinkkuklinikka. The Human League - Don't You Want Me

Teemu Pukki Baby, hoilattiin reilu vuosi sitten suurimmassa jalkapallohuumassa ja hoilataan edelleen, koska Mr.Pukkin kengänkärki on yhä tulikuuma. Todisteena eilinen MM-karsintamatsi Ukrainaa vastaan ja sen kylmänviileä rangaistuspotku.

Vaan mikä oli alkuperäinen biisi? No tietenkin tämä The Human Leaguen tykkisinkku vuodelta 1981. Biisi jossa on mielestäni yksi popmusiikin historian mieleenpainuvimpia avausvirkkeitä. Jostain syystä.

You were working as waitress in a cocktail bar
When I met you
I picked you out, I shook up and turned you around
Turned you into someone new

Britteistä levyjä tilaavalle allekirjoittaneelle sekä tämä sinkku, että albumi Dare (81) ovat tilausteni vakiomateriaalia. Näitä muovikiekkosia on painettu miljoonia ja miljoonia, niitä pyörinee jokaisen britin nurkissa, mutta ei suomessa niinkään. Jos tämä vinyylisinkku kiinnostaa, niin kirjoita minulle. Voit saada sen, koska minulla on niitä liikaa.

Biisi on aikansa hittiveisu, jännällä sirisevällä syntikkataustalla. Toimii kuin tauti. Muuten Human Leaguen tuotanto ei herätä yhtä suuria säväreitä. Tosin sinkun kakkospuoli Seconds ei ole ollenkaan huono ja Dare (81) albumi on kiistatta bändin paras, vaikka en pidä sitäkään ihan napakymppilevynä. On muitakin syntikkalevyjä joilla on vahva maine, mutta ovat mainettaan huonompia. Kirkkain esimerkki on Ultravoxin Vienna (80), tyylikäs nimikappale ja ah niin tyylikas kansi, mutta koko levyä en jaksa juurikaan kuunnella. 

Tämän linkin alla Don't You Want Me:n alkuperäinen video:

https://www.youtube.com/watch?v=uPudE8nDog0

Just another Radio-shot!

Juuri sillä hetkellä kun loppuvuoden levylöydöt olivat melkein tyydyttäneet kyltymättömän muovinnälkäni, nin eiköhän vaan tamperelaisen Radio-kirppiksen legendaarinen vinyylilaari nr. 51 oli ladannut alapesään laatikollisen oivaa muovia hintaluokassa: 0,5 - 2 euroa.

Aivan ensimmäinen löydöistä löi polveni veteläksi, saakeli soikoon, sehän oli Bruce Cockburnin : Nothing but a burning light (91), aivan maginen levy ja aivan tolkuttoman kallis vinyylimuodossa, nimittäin Discogsin aika hyvän hintamittarin mukaan siitä saisi maksaa halvimmillaan 45 euroa ja kalleimmillaan 134 euroa. Radion laarista levy lähti mint-kuntoisena kahdella eurolla. Vähintäänkin täydellinen päätös erittäin intensiiviselle Bruce Cocburn syksylleni, jonka kruununa oli tietenkin oiva keikka Lahdessa lokakuulla sekä Cockburnin alkupään tuotannon kartuttaminen sopuhintaan em. Discogsin kautta.

Eipä silti etteikö vajaan 20 levyn nippuuni olisi mahtunut muitakin varsin päräyttäviä löytöjä. Amerikkalaisen funk-rockin pioneerin Mother's Finest toka levy: Mother's Finest(76) lähti 50 sentillä. Eräätkin Chili-pippurit ovat imeneet paljon vaikutteita tästä bändistä ja jollain tavalla bändistä lähtee juonteita myös amerikkalaiseen southern rock-bändiin Molly Hatchettiin. Kahden euron löytöni Victoria Williamsin : Swing the Statue(90) on yksi näitä kadotettuja alt-kantriklassikoita. Huojuvaäänisen Williamsin musiikin voisi sanoa olevan aika läheistä sukua Neko Caselle.

Eurolla tai alle lähti Nils Lofgrenia, Tom Kimmelia(what?), Ultravoxia, Doll By Dollia, Mick Jaggeria, Michael McDonaldia, Manfred Mannia, John Wesley Hardingia ja Loggins & Messinaa. Selkeästi tämä Radio-kirppiksen myyjä ei hirveemmin arvosta 80-luvun lopun harvinaisempaa singer-songwriter-kamaa eikä 70-80-luvun jenkkirokkia. Nämä taas putoavat allekirjoittaneen musamakuun erinomaisesti, good for me! Mutta jos Radio-kirppiksen myyjä luet tämän, niin älä hemmetissä mene niitä levyjä kallistamaan, koska Tampereella on ehkä 1-2 Bruce Cockburnia ja Nils Lofgrenia kuuntelevaa miestä. Sinne ne levyt laariin jäävät pyörimään.

Tässä vielä em. aliarvostettu ja usein Elvis Costelloon verrattu(Tämän vuoksi siis aliarvostettu) John Wesley Harding, joka on vuosien varrella julkaissut useita täysipainoisia pop/rock-albumeja, tänään lähti radion laarista kahdella ekellä se ihka ensimmäinen Here Comes The Groom(90) ja vielä avaamattomana muoveissa. Jiihaa!