Syksyn levysatoa - 2015

Syksy haisee jo näissä lupaavan lämpimissä elokuun päivien illoissa, on siis elonkorjuun aika, Harvest Moon möllöttää taivaalla ja kaikki lantaheikit ja latoirmat pitäkää varanne, koska rokin geriatrinen osasto tekee ison aktivointieleen ja latoo eteenne jumalaaremaisen ison määrän uusia(sataan kertaan aiemmin tehtyjä) lättysiä, näitä soivia mustia kiekkosia tahi musiikillisia diginäppylöitä ajamme hauraassa streamingsateessa, ooh la laa & Bon Zovi ## Giorgios!!!

Puhun siis veteraanirokkareiden tulevista tuotoksista, jostain kumman syystä tämä vanha kaarti kiinnostaa minua yhä eniten. Aloitetaan ajat sitten parasta ennen päivämäärän saavuttaneesta kuivalihasta, erilaisissa kemikaaleissa marinoitunut rokin ykkösdesperado, jopa liiallisen uskottava laboratoriosetä Keith "Keef" Richards tekee ylvään(kö?) paluun ihkauudelle sooloalbumilla: Crosseyed Heart(15). Esimakuna soiva Trouble luo näkymän rokin sarkofagiin, kuinka kuivaliha edelleen liikkuu ja kuinka rokin energia tuikahtaa ilkeästi noista luurankosormuksilla koristelluista sormista.

Näkisin, että rokilla on elinaikaa tasan sen verran kuinka kauan Rolling Stones jaksaa porskuttaa. On melkein tieto, että Rollarit menee syksyllä studioon ja tekee uuden studioalbumin sekä porhaltaa vielä yhdelle maailmankiertueelle. 2-3 vuotta enää rokilla armonvuosia, näinkö on? Muutkin tervaskannot laittavat kortensa ketoon tulevana syksynä. Umpiarvostetun ja liki kaikelle kritiikille immuunin Pink Floydin tyylitietoinen kitaristi David Gilmour ilahduttaa myös uudella albumillaan Rattle That Lock(15) jota maestro kehuu parhaakseen mitä on tehnyt.

Varsin pärähdyttävää on kuulla myös New Orderin julkaisevan uuden albumin: Music Complete(15). Onko se valmis? Maistiainen Restless on sitä tuttua ja turvallista Order-soundia, ei petä, eikä yllätä, mutta maistuu. Huomiolle pantavaa on tietenkin alkuperäisbasistin Peter Hookin puuttuminen levyltä, mutta kas kummaa, bassolinjathan ovat entisellään.

Pian Flow-festivaaleilla esiintyvä Beck on myös julkaisemassa uuden tanssittavamman albumin viimevuotisen folkimman Morning Phase(14) albumin jatkeeksi. Maistiainen Dreams on jo julkaistu, mutta uuden levyn muut detaljit ovat vielä paljastamatta. Sitten Flow:ssa sunnuntaina 16.8 kuullaan..tai te kuulette, koska itse valitsin Flow-päiväkseni perjantain 14.8. Syy ja seuraus oli The War On Drugs. Aasinsiltana ponnahdetaan tästä ex-drugsilaisen Kurt Vilen tulevaan lättyseen B'lieve i'm going down...(15) joka ilmestyy syyskuussa.

Mitä muuta ilmestyy alkusyksystä. Ainakin Mercury Rev julkaisee uuden albumin, Beach Houselta tulee uutta kamaa. Bon Jovi, Duran Duran, Iron Maiden, Julia Holter, Slayer, Chris Cornell, Rod Stewart ja Dead Weather julkaisevat myös uudet albumit. Loppuun vielä maininta rollareiden aikalaisesta The Pretty Thingsistä ja heidän ihkauudesta platasta: Sweet Pretty Things (are in bed now, of course…) (15). Olen enemmän kuin kiisseleissäni tästä levystä, todellista muinaisvääntöä, juurekasta ja aitoa(tuhanteen kertaan veivattua) rokin nytkettä. The Pretty Thingsissähän vaikuttaa edelleen Rollareiden alkuvaiheessa mukana ollut basisti Dick Taylor, joka sittemmin korvattiin Bill Wymanilla. Tämä olkoon ylväs lopetus tälle pienelle levottomalle blogipäivitykselle ja johdanto soittolistaani syssyn levyistä, se on tässä, olkaapa hyvät:

https://open.spotify.com/user/1152632207/playlist/3CqCrErWyHHurlKquifI7j

Diskoläpsettä ja muita hautautuneita herkkuja!

Auu’uuh! Syksy kannustaa minua kuonoilemaan värikkäissä lehtikasoissa, imelän kosteat tuoksut, toisten koirien ”facebook – merkinnät”, kaikki kiimaiset ja uhittelevat viestit ovat tämän pojan syysherkkua. Syksy on ollut minulle haasteellinen, huomiota en ole saanut riittäväksi ja karva/hammaskiviongelmat ovat koetelleet. Niinpä olen joutunut turvautumaan kortisoniin, täishampooseen ja hammasharjaan.

Ikävää tappaakseni olen työntänyt kuonon syvemmälle multaiseen maahan, olen antanut kaiken maan viestin tulla kuononi vartta pitkin tämän pojan keskushermostoon. Aina vireä rokkikuononi on yllättäen havainnut maan uumenissa useita melkein jo maatuneita musaherkkuja. Aluksi kuononi työntyi Espooseen asti, tai sinne jonnekin missä maamme elintasorokkarit majailee. Vastaan tuli pieni ja gootahtava mieshenkilö, esitteli itsensä Ylösen Lauriksi ja antoi sooloalbuminsa New World(11) tassuuni. Wuhuh! Yllätyin iloisesti, Rasmus-poikahan on pannut emobändiään paremmaksi, lätty on täynnä tarttuvia ja hyväntuulisia diskohittejä. Enkä sanoisi tätä pelkästään tuotetuksi paketiksi, nyt on pelattu musiikillisilla ansioilla ja tekemisen ilolla. Hyvä Lauri, Hau!

Röpöläinen kuononi saa vainun Utajärvelle ja sieltä Helsinkiin. Koiran aivooni tulvii kuvia pienistä pistepirkoista, huojuvista miehenkuvatuksista ja heidän moninaisista projekteistaan, kuten Asko ”pistepirkko” Keräsen veret seisauttavasta You & Him Duosta ja koko bändin verevästä The Others sivuproggiksesta. Kuinka ihmeessä 22 Pistepirkon tasapainoisen huoliteltu kevätalbumi Lime Green Delorean(11) pääsikään unohtumaan? Lisäkuuntelut tekevät nannaa tälle albumille ja Ufo Girl on uusi pistepirkkoklassikko.

Uuiiuu, nyt kirsuni saa vainun ison meren takaa, jostain New Yorkin liepeiltä tai vastaavilta trendiseuduilta. Sohvalla istuu pieni ja surullisen näköinen mies. Jotkut sanovat häntä hyypiöksi, menneen talven staraksi, keskivertoartistiksi, jolla ei ole todellisuudessa muita lahjoja kuin kierrätyssellaisia. Mies esittelee itsensä Mobyksi kera ja laittaa uusimman plattansa Destroyed(11) soimaan. Minä annan tuolle melankoliselle miehelle mahdollisuuden ja samalla tajuan että kyseisen herran Hotel(05) albumin bonuslevy on ollut tässä taloudessa tehosoitossa, onpa nimittäin aivan mainio ambient-levy kaikenlaisen venyttelyn ja joogailun taustalle. Yhtälailla uusi Destroyed on täynnä Mobymaista melankolista laatua, instrumentaalia ja diskopoppia, sopii hyvin monenlaiseksi matkamusiikiksi. Tämä näyte on Mobyn edelliseltä, myöskin autuaasti lähivuosiin hautautuneelta plätyltä Wait for Me(09)Viu!

Au, auu, ahuu! Joku vastaa kun oikein ulvahtelee, Wild Beastin Smother(11) on myös näitä aika hautautumaisillaan olevia albumeita, mahtavalla miesäänellä Lion’s Share, Bed of Nails, Albatross, hyvän kuuloisia biisukoita. Pakkohan tään bändin on tulla joltain saarelta, kertokaa minulle mistä? Te löydätte tämän musiikin jos haluatte, auuh!

Uuhuu, jo pian kaksi ja puolivuotiaana rokkikoirasena kehotan teitä arvon musiikin ystävät pöyhimään näitä maatuneita lehtikasoja. Sitä ei koskaan tiedä millaisia viestejä ja ylläreitä sieltä löytyy, jotain jo alkuvaiheessa hylättyä, välinpitämättömyyttä korostavan elämänrytmin alle hautautuneita todellisia musiikillisia suorituksia. Älkäämme unohtako ympäristömme rikkautta, aikamme yrittäjiä ja luovia artisteja, ennen kaikkea älkää unohtako tätä koirasta ja antakaa minulle joku kaunis päivä kokonainen Snellmanin maksamakkarapötkö, niin siitä olen ikuisesti kiitollinen.

Vieraileva kirjoittaja Marko Aka Classicway Outlaw Pete

Nuuhkaisu syksyyn!

Wuhuuh, taas on itkua markkinoilla ja tuoksuja metsäteillä. Kuono maassa täytyy kulkea, jokaista kosteaa lehden selkää lipaista, saada hajusta kiinni, saada paikallistietoa, miten menee kelläkin kulmakunnan kuono-otuksella. Mutta minä olen härkä, olen vingahteleva ja murahteleva loppukesän kölliäinen, joka pakotetusti ja osittain vapaaehtoisesti saanut korviinsa alkusyksyn rapeita rokkisäveliä.

Arr-wihuu, nuo sävelet ovat osittain toivottuja ja osittain takavasemmalta tippuneita orastavia helmiä. Moni sen jo tietää ja hikikarpalot otsalla työntää jo levyä pesään. Mitä siis tietää? Sitä, että Red Hot Chili Peppersin I’m With You ja Lenny Kravitzin Black and White America ovat alkusyksyn setäfunkin odotetuimpia lättysiä. Wurrhh, kuka näitä artisteja enää kuuntelee, parasta ennen päivämäärä on mennyt ohi jo ajat sitten. Mutta oudoksi yllätykseksi Lennyn sinkkubiisi Come on Get It potkii mureasti ja torvilla tööttäillen, kun taas Chili Peppersin eka sinkku on silkkaa laimeutta. Mutta kuka tutustuisikaan näihin levyihin?

Hau-hau ja hahhuuhauuuu! Kotimaisella kentälläkin kuuluu kummia ja ihan hyviä sointukulkueita. Ovelasti suosion sivussa kulkeva kotimainen Regina - bändi julkaisee piakkoin neljännen täyspitkänsä Soita Mulle. Edellinen Puutarhatrilogia(09) on ollut yksi tämän kesän autolevyistä. Ihan kohtuullista vingahtelua sanoisin, ettei jopa pienehkön klassikon makua? Leinosen Ville myös täräyttää kehiin ihan pian uuden sooloalbumin nimeltään Auringonsäde/Pommisuoja. Mutustellaan odotellessa tätä Villen hurjinta luomusta, eli Majakanvartijan Unta(10). Kemopetrolilta ilmestyy myös just kohta lätty nimeltä Song and a Reason.

Urff, Wuffi! Miksi se eläimen korvakin tällaista monenmoista möykkää sietää? Kesken rapeimpien päiväunien ilmoille rapsahtaa jokin syksyä ennakoiva äänikimara, rienaavasti pomppiva rokkisävelten ketju ja minun koirapoloisen on tarkennettava ja tiedettävä mistä on kyse? Siksipä minulla tämä pitkä kuono on.

Setärokin rintamallakin tapahtuu monenmoista aktivoitumista. Aiemminkin tässä blogissa mainittu Mick Jaggerin uusin bändiviritys Superheavy, julkaisee nimettömän esikoisalbuminsa syyskuussa. Pari biisinäytettä on jo laitettu jakoon. En nyt ihan täysin teilaiskaan tätä keinuvaa world music/reggaekudelmaa, vaiko mitä olet mieltä? Elähdyttävämpi uutinen Tom Waitsin paluusinkku Bad as Me, joka ennakoinee myös uutta sooloalbumia?



Uutta puuta, maukasta ja hyvin pureksittavaa, löytyykö sellaista tämä syksyn jahtikoirille? Kahden pennin Kinks, eli Kooks aktivoituu ja julkaisee pian albumin nimeltä Junk of the Heart. Paljon mielenkiintoisempi on Kasabianin piakkoin päivänvalon näkevä Velociraptor – albumi, jota bändi on kuvaillut varsin primitiiviseksi. Myös Wilcolta tulee tuoretta tavaraa syksyn aikana.

Beirutilta julkaistaan ihan näinä päivinä uutukainen Rip Tide ja virkea Blitzen Trapper julkaisee jo kolmannen plattansa American Goldwing myös piakkoin, jonka maistiaisbiisit lupailevat hyvää. Melkein jo A-luokassa majaileva suhteellisen uusi tuttavuus, eli The War On Drugs on ihan näinä päivinä vapauttanut markkinoille uutukaisensa Slave Ambient. Näiden seinien sisällä on lievää toivetta, että olisiko tässä se syksyn yllättäjä?

Wiuh, ungh, ruuh! Kauempana tuolla lokakuulla näkyy Coldplayn Mylo Xyloto, josta voisi melkein vetoa, että on jo vuotanut nettiin, vai onko? Epäilevät myös että Keith Richards väsäisi sooloalbumia, liekö loppuvuoden tapaus? Varmistusta vailla ovat myös Van Halenin ja Aerosmithin syksyn uutukaiset. Lähempänä joulua pitäisi tulla tuoretta Kate Bushiakin, se jos mikään saisi tämän koiran vinkumaan.

Arff, meinas vallan unohtua Ryan Adamsin viimeistellympi(hänen kertomansa mukaan)sooloalbumi Ashes & Fire, joka ilmestyy lokakuussa. Kesän soolokeikoilla on soinut muun muassa tämä albumin avausraita Dirty Rain.



Vieraileva kirjoittaja Marko aka Outlaw Pete