Auu’uuh! Syksy kannustaa minua kuonoilemaan värikkäissä lehtikasoissa, imelän kosteat tuoksut, toisten koirien ”facebook – merkinnät”, kaikki kiimaiset ja uhittelevat viestit ovat tämän pojan syysherkkua. Syksy on ollut minulle haasteellinen, huomiota en ole saanut riittäväksi ja karva/hammaskiviongelmat ovat koetelleet. Niinpä olen joutunut turvautumaan kortisoniin, täishampooseen ja hammasharjaan.
Ikävää tappaakseni olen työntänyt kuonon syvemmälle multaiseen maahan, olen antanut kaiken maan viestin tulla kuononi vartta pitkin tämän pojan keskushermostoon. Aina vireä rokkikuononi on yllättäen havainnut maan uumenissa useita melkein jo maatuneita musaherkkuja. Aluksi kuononi työntyi Espooseen asti, tai sinne jonnekin missä maamme elintasorokkarit majailee. Vastaan tuli pieni ja gootahtava mieshenkilö, esitteli itsensä Ylösen Lauriksi ja antoi sooloalbuminsa New World(11) tassuuni. Wuhuh! Yllätyin iloisesti, Rasmus-poikahan on pannut emobändiään paremmaksi, lätty on täynnä tarttuvia ja hyväntuulisia diskohittejä. Enkä sanoisi tätä pelkästään tuotetuksi paketiksi, nyt on pelattu musiikillisilla ansioilla ja tekemisen ilolla. Hyvä Lauri, Hau!
Röpöläinen kuononi saa vainun Utajärvelle ja sieltä Helsinkiin. Koiran aivooni tulvii kuvia pienistä pistepirkoista, huojuvista miehenkuvatuksista ja heidän moninaisista projekteistaan, kuten Asko ”pistepirkko” Keräsen veret seisauttavasta You & Him Duosta ja koko bändin verevästä The Others sivuproggiksesta. Kuinka ihmeessä 22 Pistepirkon tasapainoisen huoliteltu kevätalbumi Lime Green Delorean(11) pääsikään unohtumaan? Lisäkuuntelut tekevät nannaa tälle albumille ja Ufo Girl on uusi pistepirkkoklassikko.
Uuiiuu, nyt kirsuni saa vainun ison meren takaa, jostain New Yorkin liepeiltä tai vastaavilta trendiseuduilta. Sohvalla istuu pieni ja surullisen näköinen mies. Jotkut sanovat häntä hyypiöksi, menneen talven staraksi, keskivertoartistiksi, jolla ei ole todellisuudessa muita lahjoja kuin kierrätyssellaisia. Mies esittelee itsensä Mobyksi kera ja laittaa uusimman plattansa Destroyed(11) soimaan. Minä annan tuolle melankoliselle miehelle mahdollisuuden ja samalla tajuan että kyseisen herran Hotel(05) albumin bonuslevy on ollut tässä taloudessa tehosoitossa, onpa nimittäin aivan mainio ambient-levy kaikenlaisen venyttelyn ja joogailun taustalle. Yhtälailla uusi Destroyed on täynnä Mobymaista melankolista laatua, instrumentaalia ja diskopoppia, sopii hyvin monenlaiseksi matkamusiikiksi. Tämä näyte on Mobyn edelliseltä, myöskin autuaasti lähivuosiin hautautuneelta plätyltä Wait for Me(09)Viu!
Au, auu, ahuu! Joku vastaa kun oikein ulvahtelee, Wild Beastin Smother(11) on myös näitä aika hautautumaisillaan olevia albumeita, mahtavalla miesäänellä Lion’s Share, Bed of Nails, Albatross, hyvän kuuloisia biisukoita. Pakkohan tään bändin on tulla joltain saarelta, kertokaa minulle mistä? Te löydätte tämän musiikin jos haluatte, auuh!
Uuhuu, jo pian kaksi ja puolivuotiaana rokkikoirasena kehotan teitä arvon musiikin ystävät pöyhimään näitä maatuneita lehtikasoja. Sitä ei koskaan tiedä millaisia viestejä ja ylläreitä sieltä löytyy, jotain jo alkuvaiheessa hylättyä, välinpitämättömyyttä korostavan elämänrytmin alle hautautuneita todellisia musiikillisia suorituksia. Älkäämme unohtako ympäristömme rikkautta, aikamme yrittäjiä ja luovia artisteja, ennen kaikkea älkää unohtako tätä koirasta ja antakaa minulle joku kaunis päivä kokonainen Snellmanin maksamakkarapötkö, niin siitä olen ikuisesti kiitollinen.
Vieraileva kirjoittaja Marko Aka Classicway Outlaw Pete
Wuff, murr, ruff! Kylläpäs kesä onkin suloisesti koetellut, hellepäiviä on ollut enemmän kuin yksi tai kaksi. Koirankuonolaisen arki on sujunut vaihtelevissa merkeissä, tasaista lenkitystä ja ruuan saantia on riittänyt, mutta myös liiallista automatkustelua ja muita stressaavia tilanteita. Ikävää tappaakseni on minun täytynyt kaluta omaa jalkaani ja kuulostella että millaisia rokkisäveliä tämä kesä tarjoaa?
Auuvuvuh! Kovin vähän on tullut todistusaineistoa minkään erityisen hyvän kesärokkilättysen puolesta, aivan kuin tämän kesän ”sitä” levyä ei olisi ilmestynytkään. Luvalla sanoen on ollut vähän vaisua meininkiä, vai onko korvani ja aistini olleet aivan jossain muualla, kuten naapurin kultaisen noutajan Iineksen peräpäässä?
Jotain kuitenkin on tapahtunut. Alkukesästä vanha herra Paul Simon pukkasi varsin tasavahvan lättysen So Beautiful Or So What markkinoille. Tasoltaan levy pesee monien nykybändien vaisut esitykset. Jonkinlaiseen megakulttisuosioon päässyt Fleet Foxes julkaisi myös ihan hyvän kakkosalbumin Helplessness Blues, toivottavasti tulevan viikonlopun ruisrock-keikka tuo myös levylle lisäarvoa? Täytyy haistella millaisessa mielentilassa isäntäni tuolta keikalta palaa?
Viuau! Kesää kohti mentäessä pienet vauhkot engelsmanni-poikaset, eli Arctic Monkeys julkaisi jo neljännen ja varsin pätevän albumin Suck It And See. Bändihän on paljon muutakin kuin debyyttilevyn kohkaavat biisukat, musiikki on kehittynyt monta pykälää, älkää unohtako tai aliarvoiko tätä bändiä tai muuten syön makkarat kaapistanne.
Keskikesän kuumilla automatkoilla stereoissa soi usein tämä kaunis ja kantrihenkinen kappale jossa laulettiin elämän kauneudesta. Wuhuu, ne olivat hienoja hetkiä, Wolkkarin ilmastointi suhisi täysillä, isäntä ja emäntä mykistyivät kesän kauneimmassa nupussa ja minä poika suhisin myös omassa unisonossani tällä töyssyttömällä tiellä. Vasta jälkeenpäin kuulin, että tuo kaunis biisukka löytyi My Morning Jacketin uutukaiselta Circuital. Käpäläni on kohoamassa yläviistoon, tässäkö olisi tämä kesän levy? Tuo yläpuolen silmä on yhtäkuin levyn kansi...ja tämän hienon musan kyllä jokainen vainukoira löytää, wuf!
Kuuloelimieni liepeitä ovat myös hipaisseet seuraavat alkukesän varsin ravitsevan kuuloiset lättyset: Bon Iver: Bon Iver, Bill Callahan: Apocalypse, Bruce Cockburn: Small Source Of Comfort, Guillemots: Walk The River, Low: C’Mon ja Felice Brothers: Celebration, Florida.
Vieraileva kirjoittaja Classicway Outlaw Pete aka Marko
