Robert Palmer - Maybe It's Live

Ehkä tämä on hukattu helmi? Ainakin tässä on käsillä erikoinen levy, sillä se on todellakin melkein live, a-puoli on sitä kokonaan ja b-puolella on neljä studioraitaa, kuten pikkuhitti Some Guys Have All The Luck.

Palmerin kukkein tuotanto ja menestys osui vinyylien kulta-aikaan 70-luvun puolesta välistä, aina 90-luvun alkuun. Kaikki alkoi mahtilevyllä Sneakin' Sally Through The Alley (74), jossa oli mukana kitaraa soittamassa itse Lowell George Little Featista. Palmerin neljäntoista studioalbumin putki päättyi rouhean bluesahtavaan Drive (03) albumiin, ainoaan mitä on vaikea löytää sekä fyysisenä äänitteenä, että suoratoistopalveluista. Robert Palmer kuoli vuonna 2003 sydänkohtaukseen, 54-vuotiaana. Aivan liian aikaisin.

Ennen soolouraa Palmer vaikutti Vinegar Joe yhyeessä, joka teki 3 studioalbumia 70-luvun alussa ja loi mainetta vauhdikkaana livebändinä. Toinen Vinegarista suurempaan suosioon ponnistanut artisti oli Elkie Brooks. Omistan yhden Vinegar Joe albumin, bändin viimeisen Six Star General (73). 

Maybe It's Live (82) alkaa todella riehakkaalla versiolla biisistä Sneakin Sally Through The Alley. Jatkuu vakuuttavasti kappaleilla What's is Take ja Best Of Both Worlds. Livepuoli toimii kaiken puolin moitteettomasti. Kakkospuolen neljä studioraitaa ovat ihan ok Robert Palmer-tasoa, eivät mitään järisyttäviä klassikoita. Maybe It's Live (82) on kuunneltava, osin railakas ja varsin laadukas paketti, mutta ei ihan Palmerin parhaimmistoa.

Jos haluat päästä oitis käsiin Palmerin parhaimpiin levyihin, niin suosittelen em. debyyttiä Sneakin' Sally Through The Alley (74) ja täysipainoista Clues (80) albumia, josta löytyy muun muassa hitti Johnny and Mary. Myös kasarin lopulla ilmestynyt Heavy Nova (88) on vahva levy, jonka hitti She Makes My Day on myös monille tuttu.

Palmer loi elämänsä aikana monipuolisen musiikillisen uran. Vaikuttava ja muuntuva laulaja, joka oli parhaimmillaan rhytm'n blues - tyyppisissä numeroissa, mutta venytti skaalaansa esimerkiksi swingin suuntaan erinomaisella Ridin' High (92) levyllä. Teki saman ja omaperäisimmin, mitä Robbie Williams Swing-levyillään vuosikymmeniä myöhemmin. 

Palmer teki itse suuren osan biiseistään, mutta ei ujostellut coveroida muittenkaan biisejä. Tulkinnat menivät useimmiten nappiin. 80-luvun puolessa välissä Palmer hoiti vokalistin tonttia lyhyaikaisessa Power Station kokoonpanossa, jonka samanniminen debyytti on silkkaa timanttia.

Ja mikä parasta, Robert Palmerin levyjä on helppo löytää vinyylinä ja ne eivät maksa paljoa. Vähäisellä euromäärällä saat parhaat Palmer levyt käsiisi. Suoratoiston ystäville tästä Spotarilinkki:

https://open.spotify.com/playlist/37i9dQZF1DZ06evO2XRIW7?si=6If4RbfBSTWoRWUlnMZeSw