Sounds like Steve Miller Band!

Joskus vuonna 1993 aamuyöstä Ylivieskan Emppu-nimisessä ravintolassa ajauduin juttusille yhden puolitutun paikallisen heebon kanssa. Keskustelun aiheena oli taustalla soiva svengaava rokkibiisi. Itse väitin sen olevan Thin Lizzyä, kun taas tämä paikallinen, vähän susihukkasen oloinen mystinen rekkakuski väitti sen olevan Steve Milleriä. Hetken pinnisteltyä kuuloani promillemäärän alta oli minun myönnettävä tämä musiikillinen tappioni, kyllä vain täähän on Steve Miller Bandin ehkä tunnetuin veisu The Joker.

Jossain vuosien varrella ostin Millerin kyseisen albumin The Joker(73) heppoisena cd-versiona. Levy liittyi arvoasteikollani siihen ”ihan mukavat-sarjaan”, pikkunättiä poppailua ilman suurempaa kunnianhimoa. Jossain kohtaa levyhyllyyni eksyi toinen alelaarien Miller löytö: Italian X-Rays(84).

Muutama viikko sitten lueskelin Soundia 4/1978 ja löysin sieltä mainion Steve Miller – haastattelun/historiikin. Tuolloin elettiin Millerin kaupallista kultakautta, lähimenneisyydestä löytyivät erinomaiset ”hittialbumit” Fly Like an Eagle(76) ja Book fo Dreams(77), jotka myöskin ovat viime aikoina löytäneet tiensä levyhyllyyni, kuten 80-luvun alun hittilevy Abrakadabra(82)

Steve Miller on mielenkiintoinen artisti. Ensinnäkin, Miller ei ole suomalaisille kovinkaan tuttu, mitä nyt menestyi Soundi-lehden äänestyksissä 70-luvun loppupuolella. Steve ei ole mikään nuorukainen, syntynyt vuonna 1943. Steve Miller Band on ollut kasassakin vuodesta 1967 asti. Laadukkaita albumeita Miller on tehtaillut melkoisen tiuhaan, aina 60-luvun lopusta 80-luvun puoleen väliin. Monet tietävät Jamiroquain erinomaisen kakkosalbumin: Return of Space Cowboy(94). Varsinainen rokin avaruuden karjapaimen on kuitenkin Miller, erinomaiselta kolmosalbumilta Brave New World(69) löytyy kappale Space Cowboy ja myös hitissä The Joker lauletaan tästä samasta Millerin ilkikurisesta kosmisesta omakuvasta(Soundi 4/78).

Viimeisenä kahtena vuotena Steve Miller Band on taas aktivoitunut ja julkaissut pari ketterää, tosin enimmäkseen cover-versioista koostuvaa albumia: Bingo!(10) ja Let Your Hair Down(11). Meno on edelleen kulkevaa, mutta auttamattomasti vanhan lämmitystä. Tärkeintä lienee, että vanhat sedät saavat luvan rokata ilman paineita.

Levyhyllyssäni on vielä iso lovi Millerin kohdalla ja useat kerrat levykaupoissa vieraillessani olen sivuuttanut monia hienoja Miller-albumeita, kuten em. Brave New Worldin ja Circle of Loven(81)Voi olla, kertomus täydentyy sitten kun on taas aika mennä eurot kädessä levykauppaan.