Kauko Röyhkä & The Boots - Klubi, Tampere. 22.8.2014

Röyhkän keikalle lähdin pienen odotuksen kera, sillä bändin kanssa Kauko Röyhkää näkee nykyään harvemmin. Eräässä Facebook-päivityksessä Röyhkä paljastikin, että parhaiten hän lyö leiville "rahakkailla" soolokeikoilla. Mielestäni Röyhkä tarvitsee taakseen hyvän bändin, sillä vasta silloin pääsee koko peto irti.

Ennen tarkempia Röyhkä-keikan yksityiskohtia muutama sana erinomaisesta lämppäristä: Polarin Sieppari. En tiedä olinko juuri otollisessa tilassa tällaiselle mukavalle liveyllätykselle. Olin valinnut hyvän ja estéettömän istumapaikan Klubin pehmeältä sohvalta. Kättäni kylmensi sävykäs vehnäolut ja näin ollen tunnelma oli jo valmiiksi odottavan nosteinen. Sitten räjähti. Lavalle tuli veivaamaan mutkattoman oloinen ja näköinen suomirockpumppu: Polarin Sieppari. Olin kerennyt hätäisesti tsekkaamaan bändin Facebook-sivuston, mutten yhtäkään biisiä.

Keikka alkoi mainiosti nimetyllä biisillä: Mikko Meriläinen. Hymy nousi samantien huulilleni. Tämähän on aivan loistavaa Eppu/Juliet Jones/Ramones-pastissia. Ytimekkäät ja hyvin vahvasti 80-luvun räväkämpään suomipoppiin nojaavat biisit seurasivat toisiaan. Mitään uuttahan tässä ei ollut, kaikki oli vain rokin menneisyyttä uudestaan keitettynä, mutta voi veljet kuinka hyvin tämä kattaus toimi livenä. Merkille pantavaa oli, että bändin jäsenistä 4 kävi laulamassa ja jokainen heistä hoiti tonttinsa hienosti. Olin jopa hieman hämmentynyt keikan jälkeen, että kuinkas sitä setä näin hurahti ja meni heti ostamaan bändin mainion esikoisalbumin Let's Euse(14) kympillä. En juurikaan keikoilta ostele mitään, mutta nyt oli pakko. Todella hyvä livekeikka tuntemattomalta bändiltä, tällaisia piristysruiskeita tarvitaan.

Ison pahan suden keikkaa joutui pienen tovin odottelemaan. Mutta sitten verho heilahti auki ja Röyhkä bändeineen oli sen takana omilla paikoillaan valmiina ottamaan Klubi haltuun. Keikka alkoi vanhalla suosikilla: Maa on Voimaa, joka toimi varsin hyvin. Tätä seurasi mielestäni aika huono versio Keväästä. Keikan alkupäässä kuultiin paljon Narttu-aikaista kamaa, kuten Talo Meren Rannalla ja Pikku Enkeli. Selkeitä hittejä ja ehkä vähän varman päälle pelaamista. Yllättävän kauan sai odottaa ennen kuin Röyhkä tarttui bändeineen uuden erinomaisen Etelän Peto(14) levyn materiaaliin. Kiinnostava Persoona oli kuin tehty livesoittoon. Aurinko, Kuu ja Kaikki Muu biisissä Kaukon ääni toimi ilahduttavan hyvin, ottaen huomioon että kyseessä on aika lauluvoittoinen kappale. Loistava Alkukantaisuus näytti voimansa myös livesoitossa ja varsinaisen setin päätti Etelän Pedon(14) yksi helmibiiseistä: Poika Sateessa. Yhtä aikaa kaihoisa ja raivokas biisi, jonka erinomaisesti soittanut bändi vei lopulliseen kliimaksiin Röyhkän jo poistuessa lavalta.

Encoreina kuultiin Kanerva ja loistava versio Paskasta Kaupungista. Täytyy sanoa, että Röyhkällä on kyllä aika vahva keikkarutiini, sillä olin aistivinani pientä häiritsevää nousuhumalaa keikan alkuvaiheessa, jonka Kauko piti isolla karismallaan ja keikkakokemuksellaan hallinnassa. Toisaalta olutpullon heiluttelu ja kommentit eturivin naisille: - Ai se olet sä, en tunnistanut sua vaatteet päällä! ovat vain osa Kauko Röyhkän imagoa.

Keikan päätyttyä Kauko tuli vielä yleisön joukkoon. Uskaltauduin kättelemään ja kehumaan keikkaa, mutta yhteisselfietä en uskaltanut ehdottaa, vaikka mieleni teki. Intiimeimpänä Kauko-kokemuksena säilyy edelleen Ilosaarirock 1997, jolloin Kauko tuli keikan jälkeen festarialueelle kirjoittaan nimmareita faneille ja käytti rintakehääni kirjoitusalustana.

Kauko Röyhkä - Etelän Peto

Röyhkän uuden Etelän Peto(14) levyn kansi vaikuttaa kumman tutulta. Hetken aivonystyröitä rassatessani, muistin viime syksyisen "paperitalon" Turun taidemuseossa, tosin en muista tämän paperimassainstallaation tekijää, mutta selkeästi Röyhkä kumppaneineen on hoitanut kannen kuvaussessiot kotikaupungissaan Turussa.

Levy alkaa rouhealla nimibiisillä Etelän Peto, joka on alkuunsa tekstin puolesta vähän kiusallinen, mutta kuuntelukertojen myötä kappale paljastuu verevän reheväksi menopalaksi. Seuraava biisi Tahdon sukeltaa yöhön on perinteisempää Röyhkää, sellaista joka olisi voinut löytyä artistin 90-luvun albumeilta. Albumin kolmas biisi Aurinko ja kuu ja kaikki muu pitää sisällään selkeää hittipotentiaalia, melodia on hieno, ylväs ja nousujohteinen. Levy on saanutkin hyvää palautetta nimenomaan sen tarttuvista melodioista, ei niinkään lyriikoista, joiden teemana on seksuaalisuus. Röyhkän tapauksessahan tämä ei ole mitenkään uutta, koko uransa Röyhkä on vääntänyt tästä aiheesta kappaleita ja usein romaanejakin.

Albumin puoliväli tarjoaa hitaampia, eeppisempiä kappaleita. Jokainen on palanut joskus, Poika Sateessa ja Alkukantaisuus ovat kaikki hienoja kappaleita, varsinkin viimeksi mainittu joka yltää Röyhkä-asteikolla varsin korkealla, kenties tuleva klassikko? Kiinnostava persoona kappale lytättiin muistaakseni Sue:n arviossa kepeäksi Kinksin Lola-mukaelmaksi ja tekstiltään epäuskottavaksi. Omaan silmiini nuorempien rockjournalistien levyarviot ovat usein epäuskottavia, kun pistää merkille kaikki ne historialliset musadiggauksen aukot, niin en pysty kovin helpolla nieleksimään eriäviä mielipiteitä. Toisaalta tämä voikin kertoa enemmän omasta kalkkeutumisesta ja rokkipoliisin viitan painosta kuin nuorten kloppien vääristä mielipiteistä. Itse pidän kappaletta Kiinnostava persoona varsin menevänä menopalana, varmana keikkasuosikkina ja tekstikin on hauska ja mieleenpainuva. Myönnetään tosin, että Kinksin Daviesin Ray oli ensiksi tämän teeman kimpussa.

Täydellinen nainen on taas perinteisempää Röyhkää, eli kertojaäänen ihailua biisin täydellistä naista kohtaa: "aion pelata sun peliä ja voittaa siinä, kunnes haluat mua". Tematiikaltaan tällaisia kappaleita Röyhkältä löytyy uran varrelta tolkuttomasti, ollaan vähän syrjässä, ihaillaan naista, mutta loppujen lopuksi kerätään potti kotiin, eli saadaan unelmien kohde pokattua. Kun puhun, että tämä ja tämä biisi on perinteisempää Röyhkää, niin voisin sanoa, että koko levy on varsin perinteistä Röyhkää, ei siis mitään uutta auringon alla. Kauko ei ole uusiutunut, mutta hyviä biisejä hän tekee edelleen. Teksteissä tosin vilisee Röyhkälle ominaisia ilmauksia, kuten "Hullu nainen, hullu mies" ym. Olisi mielenkiintoista laskea kuinka monta kertaa sana: "Hullu" toistuu Röyhkän biiseissä? Veikkaisin kolminumeroista lukua.

Levyn kaksi viimeistä kappaletta Enkeli ja Loistava Menneisyys ovat tuttua laadukasta Röyhkää. Varsinkin Enkelin musiikillinen toteutus on hieno. Tässä kohtaa täytyy lausua iso kiitos Röyhkän taustabändille, oululaiselle The Bootsille. Mielestäni levyn musiikillinen toteutus on parempi kuin kehutuissa Röyhkä & Mattila - levyissä, erittäin nauttivaa rokkenrollia kaiken kaikkiaan. Ns. eroottista teemaa en pidä tällä levyllä mitenkään erityisen päälleliimattuna, tällaisiahan nämä Röyhkän levyt tuppaa olemaan, on paljon ja vähän enemmän biisejä naisista, seksistä ja bailaamisesta...ainakin silloin 90-luvulla.

Mainittakoon vielä levyn vinyyliversion hyvä hintalaatusuhde, huolella tehty albumi avattavilla kansilla ja download-koodilla maksoi vain 16.95 paikallisessa levykaupassa. Oheisesta linkistä löytyy kappaleen Etelän peto - video:

http://nyt.fi/a1305825000607