Topi Saha. G Livelab Tampere. 7.3.2025.

Topi Sahan edellinen levy Maailmanlopun rakastavaiset (08) julkaistiin jo seitsemän vuotta. Se on pitkä aika. Uutta levyä Öitä (25) on tehty huolella kaikki nämä vuodet. Sahan omien sanojen mukaan levy meinasi jäädä piippuun, mutta onneksi se saatiin ulos. Tunnelmallinen ja biisimateriaaliltaan vahva Öitä on yksi alkuvuoden parhaista kotimaisista pop/rock-albumeista, ellei ylivoimaisesti paras. 

Oli ilo päästä katsomaan Topi Sahaa levynjulkkarikeikalle G Livelabiin Tampereelle. Sahaa oli säestämässä mainio bändi, kitarassa muun muassa Knipin soolobändistä tuttu tyylitajuinen Jaakko Murros, bassossa Joni Teirikangas, koskettimissa Matias Tyni ja rummuissa erittäin herkällä tatsilla kannutellut Janne Mathlin. Eikä siinä kaikki, keikan puolivälissä mukaan saatiin vahvan soolouran luonut Ylva Haru mukaan taustalauluihin. Ylva hoiti hienosti Pirun ikävä biisin lauluosuuden, saman jonka Anna Puu versioi levytysversiossa.

Tämän illan live-elämys oli ehdottomasti osiensa summa. Koko bändi hengitti ja eli Sahan musiikin mukana. Niin kuin Topi itse kertoi, levyn biisit on äänitetty liveotteella, koko bändi samassa tilassa. Ilmeisesti vaiheita ja esituotantoa on riittänyt, koska levy vasta nyt näki päivänvalon. 

Keikka alkoi uuden kappaleella Neuvonantaja. Sahan eleetön, herkkä, mutta pinnan alta vahva ilmaisu nappasi yleisön heti otteeseen. Kaikenlainen rock-kukkoilu tai muunlainen itsensä korostaminen ei kuulu Topin repertuaariin. Pehmeä baritoni, huolella väsätyt lyriikat ja tietynlainen pidättely riittää, pinnan alla kytee jotain vahvaa, jopa uhkaavaa. 

Kuningas on kuollut, oli keikan ensimmäisiä täysosumia. Yksinkertaisesti helvetin hieno biisi, hienolla väliosalla, jossa kappale hidastuu, ikään kuin muuttuu hetkeksi toiseksi kappaleeksi. Sahan tulkinnan alla kyti iso tunne, joka ei jäänyt katsojalta kokematta. Samanlaista hidasta tunteen paloa tarjosi myös toinen uuden levyn helmi Kaikki mitä on, on juuri niin kuin olin kuvitellutkin. Ehkä viime vuosien yksi täydellisimmistä rakkauslauluista, timanttista laululyriikkaa ja aivan läpeensä upeasti toteutettuna, niin levyllä kuin tänä iltana G Livelabissa. 

Keikan loppupuoli tarjoili valittuja paloja Topin kolmelta aiemmalta levyltä. Näistä erityisesti jäivät mieleen edellisen levyn eeppinen ja Springsteenin Ghost of Tom Joadin etäisesti mieleen tuova Valo tulee alhaalta sekä mielestäni toiseksi parhaan Topi-levyn, eli Nykyajan (16) tunnetuin kappale Paskainen sydän. Mikä on sitten se paras Topi-levy? Kyllä se on tämä uusi Öitä (25) albumi. Laulut ovat entisestään pykälän isompia ja vahvempia. Tuleva suomirock-klassikko. Näin uskallan väittää.