Marko määrää, sinä tottelet! Kesäherkut - 13

Wohoo! Tiedän, että olette ikävöineet minua, tiedän että pahaiset pikku punkit yrittävät löytää tiensä läpi tuuhean karvapeitteeni, me kaikki tiedämme että kesä on ***kin' hot ja minä kesätohtorina määrään rytmejä ja säkeistöjä teidän kalvakkaisiin nahkoihin. Auu-uhuu, kellä pokat on, ne kuonollansa pitäköön, sitä kärpäslätkällä nenuun joka poteroon kaivautuu, ai kän fiil it in tö äär, aina tiukemmat ja tuhdimmat tuoksut, uusien mukuloiden terhakkuutta ja vanhojen siemenpottujen uskollisuutta, let's put rock it on!

Iggy and The Stooges: Ready to die
Säikähdin tuota otsikkoa, ei iggy vielä, ei rumpali Asheton, eikä kitaristi Williamson! Kun kitaristi Ron Asheton kuoli muutama vuosi sitten, niin Iggy haali joukkoihinsa vanhan Stooge-äijän James Williamsonin, joka soitti muun muassa legendaarisella Raw Power(73) albumilla, jonka legendaarisuutta sietää toki miettiä!? Levyä on kritisoitu ajoittain kuuntelukelvottomaksi, syynä on David Bowien epäonnistunut mixaus. Tätä uutta Stooges-lättyä on pidetty kautta linjan vanhojen setien muotovaliona rokkauksena, joka ei haasta alkupään Stooges-albumeja, koska sedät ovat vaan niin vanhoja. Koiran tarkalla nenälläni kyllä väitän, että Iggy Popin sooloplattana tätä pidettäisiin erinomaisena. Onhan tämä hyvä levy. Kuuntele nimibiisi, Burn ja Gun sekä ne slovarit, toimii varmasti.

The House of Love: She Paints Words in Red
Wuhuu! Tässä myös oiva ns. paluulevy kasarin lopun erityisen kovatasoisena pidetyltä brittibändiltä. Eka levyn The House of Love(88) Christine on yksi vaihtoehtorokin klassikkobiisejä. Muistan kuinka 80-90-luvun vaihteessa musiikkitoimittajat pitivät tätä bändiä ihan yhtä kovana kuin esmes Stone Rosesia ja Happy Mondaysia, brittien johtavana indiebändinä. Merkille pantavaa tässä bändissä on laulaja-lauluntekijä Guy Chadwickin lempeän intiimi lauluääni ja kitaristi Terry Bickersin erittäin tyylitietoinen lankun käsittely. Tää uusi lätty on kypsynyt, tasapainoinen kokonaisuus, jolta löytyy klassikon poikasiakin, kuten Holy River.



Laura Marling: Once I Was An Eagle
Lauran edellinen A Creature I Don't Know(11) soi tiiviisti tässä taloudessa ja se hyväksi isäntäväen toimesta noteerattiin. Uuden kuuntelu on ottanut vasta varovaisia ensiaskeleita, latinkia tässä levyssä tuntuu olevan, todennäköinen "grower-levy". Kuriositeettinä haukahdan, että tyttöhän on vasta 23 vuotias ja neljä sooloalbumia takana. Hyvä, hyvä Laura, Hau-huuu!

Beady Eye: Be
Ex-Oasis Liam Gallagher kumppainen on päässyt bändinsä kakkoslevyyn asti. Esikoinen Different Gear, Still Speeding(13) ei ollut energialtaan ja kertosäkeiltään lainkaan hullumpi, vähän pastissinomainen vain. Uusi levy lähtee käyntiin hyvänkuuloisella Flick Of The Fingerillä, siitä jatketaan hyvällä rallipohjalla, kuuntelukertoja vaatii.  Koiranvaistoni sanoo, että karvatupon verran esikoista parempi!? Levy joutui ilmeisesti britteissä pannaan kannen takia, jossa vähän nänni näkyy.

The Flaming Lips: Terror
Levyhän ilmestyi jo varhain keväällä. Oklahoman härösedän Wayne Coynen bändi ottaa taas askeleen artsumpaan suuntaan, mutta oliko tällä kertaa avaruusmaalailun kyytipoikana myös paljon aitoa tunneliimaa? Try to explain on kasvanut alkukesän merkittävämmiksi biisukoiksi.

Koiranelämästäni huolimatta, spotikoiden ja bittitaivaiden tarjoiluastioille on jäänyt paljon koskemattomia musaherkkuja. Mites soi rokki tänään Bobsy Gillespie? Primal Screamin: More Light on inkarnoitunut luoksemme kuulemma Sreamadelican(91) kaltaisena happoiluna. Vanha setä Eric Burdonin(ex-Animals) elämänkokemusta tihkuvaa sooloa 'Till Your River Runs Dry on ylistetty jokaisessa kylässä ja koirahoitolassa, herrahan tulee porijatseillekin. Sinne tahtoisi tämä koiranenkin, jos aika olisi rajaton ja myötämielinen?

Eikäs siinä kaikki, ihan kuonoa alkaa pakottaa ja luimukorvia kutittaan kun tajuaa näiden sävelten vielä purkautuvan uuden tilavamman koirahoitolan seinille ja kattopinnoille. The Del Lords: Elvis Club, aijai miten maistuvaa. vanhan liiton rokkaamista. Lloyd Cole: Standards, tähän isken vielä hampaani, musalehdet väittävät että Lloyd panee taas kunnolla rokaten, minä myös, auu-uu-uhuu-rufruffuuu!

En tietenkään ole unohtanut The Nationalin: Trouble Will Find Me - lättystä. Vähän soutaa ja huopaa, tarvinnee lisäkuuntelua, kaksi edellistähän olivat timantinkovia. Oma osastonsa on tietenkin Black Sabbathin uutukainen 13 ja Queens Of The Stone Age: ...Like Clockwork, minä en näistä perusta, vaikka laatumakkaraksi haukutaan. Eikä pidä unohtaa lukuisia "pienempiä" indiepoppaajia ja räksyttäjiä joita myötämieliset musablogit niin auliisti tarjoilevat, tässä lopuksi yksi sellainen. Tämän jälkeen jokainen koirankuonolainen tai edes vähän koiralle tuoksahtava tapaus saapi vaipua iltapäivän kesäsiestalle. Vi Ses och Wuff!

Uusia tuttavuuksia

Wurr, talvisilla teillä on ollut vilskettä ja vipinää, lumipenkoista on löytynyt valtavat määrät herkullisia viestejä. Tämän koirapoloisen himosta väräjävä kuono halajaa tuhansien hajujen perään. Uuhuhuu, minä tiedän, että himokkaat keskitalven nartut ovat liikkeellä, olen ihan varma että minua isommat paimenkoirat odottavat minun ankaraa paimennusotettani, mutta tämä viheliäinen lieka kaulassani estää todellisen tutustumisen aloittamisen.

Wau-uhuu, kaiken kiiman ja ikävän olen joutunut purkamaan rokkisävelien tahdissa, joita näissä huoneistossa perheluvun kasvusta huolimatta on riittänyt. Uusia musiikillisia tuttavuuksia on tarkka korvani erottanut rapian kourallisen verran.

Wuf, Reginan jätkillä oli viime vuonna aikaa pukata markkinoille tällainen mainio New Order – pastissi, eli Shine 2009 – projektin esikoinen Realism(11). Levy soi kuin uudistunut New Order 2010-luvulla, musasta on erotettavissa myös Pet Shop Boys – kaikuja, yhtälailla kuin lämmin muistuma toisesta kotomaamme unohdetusta popaktista, Supperheadsista. Levy on erittäin miellyttävää kuunneltavaa ja sopii erinomaisesti kiireettömiin iltapäivän hetkiin, josko sellaisia tässä maailmassa enää on jäljellä?



Aauuh! Viime vuonna noteerasin Wild Beastin esikoisen hyväksyvällä kuonon nyökkäyksellä, nyt on taas uusi ”Wild – bändi” löydetty, tällä kertaa nimeltään: Wild Flag. Bändin nimeä kantava esikoinen Wild Flag(11) tarjoilee varsin ketterää alternative-rock/poppia. Tämä maistiaisbiisi Romance on saanut hännän ja korvat mukavasti vipattamaan.

Jenkkiläinen psykedeelissävytteinen popbändi Of Montreal on näköjään tehnyt jo pitkän uran, perustettu vuonna 1996 ja albumeja on tippunut tasaisesti. Satunnaiset irtobiisit ovat soineet tässä taloudessa ja uuden platan Paralytic Stalks(12) koukkuisa Dour Percentage tuo mieleen niinkin yllättävän bändin 70-luvun hämäristä kuin 10CC:n. Tutustumisen arvoinen ja keikkaakin näyttää pukkaavan Tavastialla huhtikuussa

Uu-huu, joku ulvoo vielä kovemmin sateessa! Howlin Rain on korviketta Wolfmotherin ja Black Crowesin puutteeseen, eli vähän sellaista rouheampaa rokettirollia progevivahtein ryyditettynä. Itse asiassa tästä bändin juuri ilmestyvästä kakkosalbumista The Russian Wilds(12) tulee usein mieleen Jeff Beck Groupin: Truth(68), varsinkin albumin hitaammissa numeroissa.



Muita musablogeja nuuskien kuononi on laittanut merkille myös seuraavia nimiä: Heartless Bastards, Bowerbirds, Wooden Sky, Ben Kweller ja Release The Sunbird. Paljon musaa puskee koko ajan blogiavaruudesta ja kaikista muistakin tuuteista. Nyt tämä poika ottaa lepoasennon ja torkkuu pienesti ulvahdellen aina seuraavaan aamuun asti, Wauuuh!

Vieraileva kirjoittaja Classicway Outlaw Pete aka Marko