Eddie Kendricks - Soulia hunajaa

Kun on Marvin Gaye, Stevie Wonder, Curtis Mayfield ja Bill Withers hallussa, niin jääkö enää mitään jäljelle? No totta kai, ei pidä unohtaa Four Topsia, Funkadelicia tai vaikkapa Temptationsia. Onko soullaarin suurvisiirit suurin piirtein tässä ja kaikki muu soultaide on keskinkertaista 70-luvun pvc-saastetta, aikana jolloin Motown levy-yhtiö pukkasi viikoittain ellei jopa päivittäin miellyttävästi soljuvia soullevyjä markkinoille. Näin se kutakuinkin meni, suuri osa Motown-levyistä hukkuu osastoon: keskinkertainen.

Eddie Kendricks on mainio esimerkki artistista joka läpi 70-luvun, aina pitkälle 80-lukuun asti pukkasi vuosittain markkinoille tällaisen helposti soljuvan soul-lättysen. Kendricks loi maineensa The Temptations yhtyeen laulajana aina vuoteen 1971 asti, jonka jälkeen hän siirtyi soolouralle. Hunajainen ja helposti falsetissa pysyttelevä lauluääni on tunnettu esimerkiksi seuraavista Temptations-hiteistä: Just My Imagination, Cloud Nine ja Ball of Confusion.

Satunnainen, siis säännöllinen, kirpparinuohooja haistoi Kendricksin sooloalbumin: The Hit Man(75) ja osti sen kolmella eurolla. Nopeasti hyväksi todetun lätyn rinnalle löytyi myös vitosen Kendricks-levyt: Boogie Down(74) ja Goin' Up in Smoke(76). Kaikki tasaista 70-luvun soulsuhinaa. Näillä levyillä ei uhata Marvinin, Stevien tai vaikkapa Temptationsin keskeisimpiä klassikkolevyjä. Nämä ovat vain joka hetken korvahunajaa, harmitonta, mutta hienovaraisesti lääkitsevää soultuuttaa kevättalven vielä jäätyneeseen olotilaan.

Jokunen vuosi takaperin Kendricksin levyjä pyöri usein silmissä 1-2 euron hintaan, enimmäkseen cut out - osastoa siis. Uskoisin, että jenkkilässä vieläkin sulatellaan näistä levyistä kuppeja, murskataan tienteon materiaaliksi tai kärrätään kaatopaikoille. Pienellä discogs-selauksella havaitsee, että näiden levyjen keskihinta edelleen pyörii euron kahden hujakoilla.

Miksi sitten ostaa tällaisia keskinkertaisia soul-levyjä jos parempiakin olisi tarjolla, jos hintahaarukka nousee kaksinumeroiseksi. Niin, siksipä juuri, koska hinta pikkaisen ratkaisee. Yhä edelleen tämä levy-Seppo saa melkoisia kicksejä parin euron kiekkosista. Vaikka nämä soullevyt eivät ole niitä instant-klassikoita, niin siitä huolimatta Motownin yhtä aikaa autenttinen ja korvaystävällinen tuotantojälki ylevöittää 2010-luvun setämiehen torstai-iltapäivää. Sanon sen nyt, minkä olen ennenkin sanonut; parhaiten vinyyliltä soi 70-luvun soul-levyt, etenkin Motownin tuottamat. Eddie Kendricksin musa on tästä oiva esimerkki.

Marvin Gaye: I Want You

Tämä levy on silkkaa tunnelmaa, kuin yhtä biisiä, I Want You! Metsästin tätä levyä kohtuullisen pitkään, kuten muitakin Marvinin levyjä. Kun löysin yhden levyn, niin jonkin ajan päästä löysin toisen version ja nyt kolmannen. Tämä on levynkerääjän yleinen dilemma ja näin se levyhylly täyttyy, ennen pitkää Huey Lewis ja Boomtown Rats joutuvat komerolevyiksi.

Omistan siis mint-kuntoisen uusintaprässin, originaalin brittipainoksen ja nyt hieman kulahtaneen, mutta enkelimäisesti soivan espanjaversion. Tuntuu kuin jokainen näistä levyistä soisi hieman eri tavalla, kun sisältö olisi hieman erilainen, kuin Marvin olisi luomisvoimissaan tai tuskissaan laittanut markkinoille useita sisällöltään erilaisia I Want You(76) albumeista ja vasta nyt huijaus on paljastettu.

Tämä on vain houreista mielikuvaani, pääni keksii omiaan, mutta jotain todenperää väitteessäni on, sillä uusintaprässiltä puuttuu biisi I Wanna Be Where You Are, joka on kahdella muulla painoksella. Wikipedia ei puhu mitään tämän puolesta. Hmmh. Mutta joka kerta kun yritän alkaa tarkemmin kuuntelemaan levyjen yksittäisiä biisejä, niin levyn kuuma keskipäivän tunnelma vie mukanaan. Uskomaton levy, uskomatonta musiikkia ja soittoa. Nyt kuuntelen tätä espanjaversiota, tunnen melkein kesätuulen puhaltavan ikkunasta, hien kohoavani kainaloon, kissaeläinten raukean läsnäolon, oudon paksun savun leijailevan viattomaan rivitaloasumukseeni...eijeijei, en ole sellaisia poikia. Se on vaan tämä musiikki, voi luoja kuinka Se saa miehen TUNNELMIIN!

Puuh, yleensä yritän välttää isoja fontteja, mutta tällä kertaa sorruin, pahoitteluni. Ja vitut. Nyt taas mennään. Marvinin äänen lisäksi soitto on myös aivan jumalaista, tämä levy on sinun kuultava, jotta voisit ymmärtää, nämä levottomat sanani eivät ole ehkä paras johdatin, mutta timanttineula ja musta muovi vie sinut ekstaasiin, se MOTOWNIA beibe, lupaan ettet jäät kylmäksi, kun lasket suojauksen tämän tumman miehen voimakkaan hedonistiselle karismalla, joka itseriittoisessa vaikerruksessaan vie sinut jumalien äärelle. Valitset vain omasi.

Sinulla on ehkä What's Goin' On(71) 180 gram vinyylinä kotona ja luulet, että se riittää. Se EI riitä. I Want You(76) osuu suoraan 70-luvun kuumimpaan kohtaan, turvonneen soulin, elintasogrooven ja diskon kiimaiseen hermonappulaan. Sanovat, että tämä on helpoiten löydettävä Marvinin levyistä. Jos näin on, niin löydä se!

https://www.youtube.com/watch?v=ZcS7siNLNnM