A.Takalo & Takavalot - Pastorin koiran kuolema

Suomenmaassa riittää pyyteettömiä musiikintekijöitä, näppäriä ammatinharjoittajia jotka julkaisevat marginaalissa laadukkaita rocklevyjä. Yksi heistä on kouvolainen Antti Takalo. Hän on julkaissut Takavalot bändinsä kanssa mukiinmeneviä ja mukavan vaihtelevia rocklevyjä liki vuosittain viimeisen seitsemän vuoden ajan.

Uusimman levyn Pastorin koiran kuolema (21) yhteydessä julkaistiin Kouvolan Sanomissa juttu A.Takalossa jossa hän hyvin valottaa korona--ajan ongelmia, kuinka kaikki musiikillinen ansaintamielessä lakkasi maaliskuussa 2020. Aiemmin musiikinopettajana toiminut A.Takalo oli juuri hypännyt täysipäiväiseksi muusikoksi. 

Uusi levykin on julkaistu ilman mitään keikkasponssia, koska keikkoja ei ole, eikä siihen ole kuulemma tällä hetkellä isoa haluakaan. Herää kysymys, että mikä on tehdyn musiikin arvo? Tällaiset levyt joihin on käytetty aikaa ja viitseliäisyyttä, jotka huokuvat vilpitöntä musiikin ilosanomaa jäävät ostajien ulottumattomiin. Koska meitä ostajia ei ole kuin se marginaalinen määrä, ehkä 20 Kouvolassa ja 40 Tampereella, kuten Takalo lehtijutussaan vähän sarkastisesti ennustaa. 

Maksoin A.Takalon uudesta levystä 15 euroa, kun nykyisin ulkomaan elävien vinskyistä joutuu helposti pulittamaan sen neljäkymppiä tai ylikin. Levyjen hinnat ovat pompahtaneet taas ylös, mutta onneksi tällaisia kotimaisia helmiä löytyy sopuhintaan...ainakin meille jotka tätä keräilyharrastusta pitävät yllä. Mistä saatais näille hienoille muusikoille elanto? Käypä hinta tekemästään musiikista? 

Aikaisemmin omistin yhden A.Takalo & Takavalot - levyn nimeltään Palapeli (17), joka on jäänyt valitettavan vähälle kuuntelulle. Tämän virheen korjaan pikimmiten. Uudesta levystä sain vinkin Soundin arvion kautta. On hienoa, että Soundissa vielä arvioidaan näinkin mielenkiintoista ja aidonkuuloista musaa, vaikkakin tuon lehden levyarviot ovat vähentyneet hurjasti sitten männä vuosikymmenien. 

Pastorin koiran kuolema (21) alkaa toivekkaan kuuloisella kappaleella Olen niin iloinen. Kotikutoinen, mutta saman aikaan musiikillisesti varsin rikas biisi. Monenlaista soittoniekkaa ja torvensoittajaa löytyy tästä kokoonpanosta. Vintti pimeni on kuin Pekka Strengin levyttämätön pophitti. Aamukaste on askel herkempään ilmaisuun, biisi jota torvet maustavat hienosti.

Kauttaaltaan levy on yhtäaikaa surumielinen ja kepeä. Ajatonta musiikkia, joka olisi voitu tehdä 70-luvulla. Jonkun tiedon mukaan tämä olisi Takavalot kokoonpanon jäähyväislevy. Harmi jos näin on, sillä vasta nyt olen saanut A.Takalo & Takavalot pumpun musan kunnolla haltuun. 

https://www.youtube.com/watch?v=nDSUbSDCOfQ