tiistai 17. heinäkuuta 2018

Kauko Röyhkä - Jumalan Lahja

Viimeistään silloin kun b-puolen kolmas biisi Lilith pyörähti soimaan niin tajusin, että nyt ei olla lapsille soveliaan musiikin parissa. "Vihaat lapsia, vihaat miehiä, vihaat minua...mut mä en oo mikään mies"
- Laitetaanko jotain muuta musaa?
- Joo, jotain kivempaa, vastasi tyttäreni.

Kauko Röyhkän Jumalan Lahja(93) aiheutti ilmestyessään kohun satanisti-viitteillään. Soundissa Röyhkä meni avautumaan tästä tutkimusmatkastaan sen verran rohkeasti, että sai kutsun tuon ajan (ainoaan?) talk show:n Hyvät, Pahat ja Rumat jossa taas Jari Sarasvuo grillasi Röyhkää antaumuksella. Kauko Röyhkä leimattiin, osittain omasta aloitteestaan, jonkinlaiseksi satanismin hahmoksi rock-kentällä. Vuosi tästä eteenpäin Röyhkä antoi Soundissa myöskin kohutun haastattelun: "Tyttöfaneilta saan seksiä, poikafaneilla en tee mitään". Satanismi-kohu oli kuulemma korreloinut suoraan irtoseksin määrään.

Tämä estoton pelsepuupi-vaihe kesti aikalailla koko 90-luvun ajan, jolloin Röyhkä teki useita "syntisiä" ja tehokkaasti rokkaavia levyjä, kuten: Kaunis Eläin(94), Akti(95), Sinä Olet Tähti(97) ja Puiden Alle(98). Tuon levottoman Röyhkä-ajan tietynlainen tiivistymä on Silvia(97) romaani, jossa Röyhkän alter ego Alarik Riuttu hurvittelee estottomasti ja surkuhupaisesti nuorten tyttöjen kanssa. Tämä on myös sellainen romaani joka ei menisi läpi tänä metoo-aikana. Toisaalta tämä 90-luvun hurvitteluvaihe-tulkintani on mediahahmo Röyhkästä, siitä mielikuvasta mitä artisti taiteensa kautta meille antaa, mikä lie onkaan totuus? Se voi olla paljon siloitellumpi...tai sitten ei.

Svart Records, tuo setämiesten kukkaronkeventäjä, kotimaisten vinyylihiplaajien märkä uni, julkaisi viime perjantaina Jumalan Lahjasta(93) tupla-vinyyliversion. Tässä kohta oli vaikea sanoa ei. Nykyään usean sadan euron arvoinen originaali-vinyyli sai oivan ja veikkaan myös, että paremmin soundaavan vastineen. Ainakin Röyhkän edellisen levyn, Tyttöjen Ystävä(91) vinyylin soundit ovat onnettoman huonot.

Jo ilmestyessään Jumalan Lahjaa pidettiin yhtenä Röyhkän parhaista. Tiivis, tunnelmallinen, viljalti satanismi-viitteitä sisältävä, mutta enemmänkin aiheesta kiinnostuneen tutkimusmatka aiheeseen kuin puhdas okkultistinen trippi. Itse pidän Jumalan Lahjaa jotenkin itseinhosävytteisenä levynä, aikaan ja tunnelmaan sopeutumattoman desperadon elonmerkkinä, eli tavallaan aika tyypillisenäkin Kauko Röyhkä-levynä.


Tupla-vinyylin toinen levy on se varsinainen aarre. Eka kertaa on saatu vinyylimuotoon 80-luvun absurdismi(92), tuo kolmen biisin cd-ep. Myös aiemmin Pohjoisen Taivaan Alla kokoelmalla julkaistut laatutsipaleet Jos Alkaa Pelkäämään ja Observatorion mäellä löytyvät bonuksina. D-puolelta löytyy viiden biisin verran täysin ennen julkaisematonta tavaraa, kuten kappaleet Italia ja Marjatan Poika. Bändidemot kappaleista Oikea Asenne ja Kultainen Aasi paljastavat, että alusta alkaen ollaan oltu laatukaman kanssa tekemissä.

Jumalan Lahja 25 vuotta julkaisunsa jälkeen toimii edelleen relevanttina rocklevynä. Kultainen Aasi on yhä kestävä Röyhkä-klassikko, Pohjoinen Taivas ja Noita ovat vahvaa Röyhkä-laatua. Lilith on yksi vaikuttavimmista ja pelottavimmista kappaleista artistin tuotannossa. Nimikappale Jumalan Lahja on kiehtova instrumentaali. On hienoa pidellä kädessä tätä huolellisesti prässättyä tupla-vinyyliä, ihastella sen Röyhkän aikoinaan saksalaisesta pornolehdestä ripattua kansitaidetta ja lueskella levyn taustat ja lyriikat paljastavaa vihkosta. Vahva suositus Röyhkän tummemman osaston ystäville, kuten Röyhkä kuvaileekin levyä vihkosessa: - Se on rocklevy hämärän rajamailta.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti