maanantai 2. heinäkuuta 2018

Jukka Nousiainen & Kumppanit - Vastavirta-klubi, Tampere. 1.7.2018

Se tunne, kun hymy nousee keikan aikana suupieleen, tietynlainen haltioituminen siitä, kun muusikko lavalla ylittää itsensä, pääsee sellaiseen tilaan jota ei ole ennalta suunniteltu, mutta joka on vahvan rutiinin kautta mahdollistunut. Kun näitä tuntemuksia katsojalla on useita koko keikan ajan, niin silloin voidaan puhua jo isosta onnistumisesta.

Nämä olivat päällimmäiset tuntemukseni Jukka Nousiaisen levynjulkkarikeikalta Vastavirtaklubilta. Suvereeni ja ärhäkkä esiintyminen sekä erittäin taitava kitarankäyttö teki Nousiaisen keikasta nautittavan ja mahtavan, itseasiassa parhaan rokkikeikan mitä olen tämän vuoden aikana nähnyt.
Jukka Nousiaisen kehuttu uusi levy Ei Enää Kylmää Eikä Pimeää(18) sai arvoisensa kasteen. Täyteen ahtautunut Vastavirta-klubi kuunteli herkeämättä Nousiaisen ja hänen varsin pätevän bändinsä soitto- ja lauluesitystä.

Uutta levyä olen pyöritellyt ennakkoon sekä kasetti-, että vinyyliversiona. Alkuun levy herätti tyytyväistä päännyökytystä, kyllä kyllä, varsin laadukas levy, mutta onko klassikkoainesta? Yllättävän hyvin soundaavan kasetin hukkasin muutama päivä sitten, mutta vinyyli tuli ostettua toissapäivänä Vanhan kirjallisuuden Päiviltä Sastamalasta, Laukontorin Antikvariaatin laadukkaalta tiskiltä.

Keikka(ja levy) alkoi Alkusoittoa nimisellä instrumentaalilla ja sitä seurasi sujuvasti kulkeva ja vahvan runollisesti sanoitettu: Aurinko Paistaa Romukasaan. "Ja salamoiva taivas tieni valaisee, menen sinne missä vedet aukenee"
Jo tässä ja seuraavassa tsipaleessa Kaikkesi sä Annoit Jukka taikoi kitarastaan mitä maukkaimpia sooloja joita muu rytmiryhmä säesti ansiokkaasti.
Jukan Tehdas rokkasi mukavasti ja kertoo hauskoin yksityiskohdin artistin päiväohjelmasta: "Jos herään kerään muistiin mitä päässäni sattuu surisemaan"
Seuraava kappale Pimeä ja Kylmä Planeetta nosti yhteiskunnallista teemaa enemmän pintaan, eli väkevää manifestia pienen ihmisen puolesta taloudellisesti kylmässä ja sotia täynnä olevassa maailmassa.

Suuret Unelmat oli yksi keikan(ja levyn) hienoimpia hetkiä. Biisi on musiikillisesti koukuttava ja monipolvinen jota täydentää hieno lyriikka: "Missä mun suuret unelmat on, no ei ainakaan siellä, missä otetaan miehestä mittaa" "Otin penkalta hyvän asennon ja katselin ohikiitävää hulluutta"
Ensikuulemalta levy saattaa kuulostaa hämäävän helpolta yhteiskuntakritiikiltä, mutta kuuntelukertojen ja huolellisemman lyriikan tutkailun kautta levy on paljastumassa sisällöltään vahvaksi ja hyvin perustelluksi nyrkiniskuksi yhteiskunnan riistokoneistoja vastaan. Sanoitusten kielikuvat ovat taidokkaan runollisia ja uskottavia, jotka yhdessä Nousiaisen tyylitajuisen musiikillisen otteen kanssa tekevät biiseistä varsin tehokkaita.

Köyhät Kyykkyyn kappale on suora kannanotto Tampereella sijainneen Keltaisen Talon purkamiseen. Kyseinen talo on ollut tärkeä kulttuuriväen "luomispaikka", jossa on äänitetty muun muassa legendaarinen Jukka ja Jytämimmit(05) levy. "Vedetään päät täyteen kehityksen pyhää henkee, sitä samaa jolla sydämen ja järjen ääni vaimenee". Köyhät Kyykkyyn biisin keikkaversiossa tuntui artistilta purkautuvan kaikki yhteiskunnallinen antipatia, jossa myös yleisö eli vahvasti mukana. "Köyhät kyykkyyn ja koksua nenään" kertosäettä hoilattiin antaumuksella biisin loppuun asti. Keikan päätti levyn nimikappale Ei Enää Kylmää Eikä Pimeää. Encorena kuultiin vielä erittäin hyvä versio biisistä Roskalavojen Rokkitähti ja edellisen Jukka Nousiainen(16) levyn vahva Sun Kanssan Mä Lähden Minne Vaan. Tunnin mittainen napakka keikka ei jättänyt muuta toivomisen varaan, että se olisi voinut hieman pitempi.

On hienoa, että rehellinen rockmusiikki vetää klubin täyteen ihmisiä, jotka herkeämättä ja suuren kunnioituksen vallassa seuraavat keikkaa. Tällaisen kokolihaisen rockkeikan jälkeen ei tule pieneen mieleen, että rock'n' roll olisi kuolemassa ja häviämässä hitti- ja idolskoneistojen musiikilliselle hutulle. Onneksi aina löytyy riittävästi ihmisiä, jotka arvostavat rehellistä musiikillista ilmaisua, jossa annetaan itsestään kaikki viimeistä hikipisaraa myöten. Tästä Jukka Nousiainen on hyvä esimerkki.

Samaisena päivänä Nousiainen Kumppaneineen oli heittänyt keikan Omaehtoinen Onkiniemi tapahtumassa Tampereella, josta tämä hulppea versio uuden albumin nimikappaleesta:





2 kommenttia:

  1. Olipa kiva käydä lukemassa tunnelmia toimivasta keikasta. Minäkin uskon, ettei rokki ole katoamassa mihinkään, vaan elää juuri näillä hämyisillä ja rosoisilla keikkapaikoilla :) - Hyvää kesänjatkoa!

    VastaaPoista
  2. Kiitti kommentista :) Tää keikka oli kyllä täysosuma ja uusi Jukka Nousiaisen levy on kuulostanut erityisen hyvältä.

    VastaaPoista