keskiviikko 25. huhtikuuta 2012
Lempäälä again - Levymessut 22.4.2012, Ideapark
Luin tänään sunnuntain Hesarista erittäin hyvän kolumnin levykauppojen katoamisesta, kirjoittajana toimi Flaming Sideburns – mies Jarkko Jokelainen. Erityisesti jutussa kosketti loppupyyntö olla tilaamatta niitä levyjä näiltä verottomilta saarilta parin euron takia. Haluammeko, että paikkakuntamme kivijalkalevykauppamme kuolevat pikkuhiljaa pois, voinko kuvitella tilannetta että Swamp Music tai Epe’s Tampereelta lopettaisi toimintansa? En voi, enkä halua.
Juttu oli tietenkin kirjoitettu tätä viime lauantaista 21.4 Record Store Day:ta silmällä pitäen, eli kansainvälistä levyjenostopäivää. Tänä päivänä useat artistit julkaisivat jotain spesiaalimateriaalia ja muutenkin levymyyntiin saatiin yksi kiimainen piikki lisää. Kuulemma tämän päivän ansiosta levyjä myydään enemmän kuin jouluna. Erittäin hyvä homma sanon minä.
Itse pääsin tuttuun levyjenpöyhimishurmokseen seuraavana päivänä Ideaparkin levymessuilla. Taskuun oli laitettu nätti nippu seteleitä, nahkarotsi oli jätetty keväisen ilman vuoksi autoon ja kankainen levykassi roikkui huolettomana olalla. Mies oli taas valmis sukeltamaan syvään pvc-muovin jättömaille.
Ensimmäinen laari tarjosi varsin antoisan kattauksen, Cat Stevensin: Mona Bone Jakon(70), pari kappaletta Beach Boysia, Policen Ghost in a Machine(81) ja Ry Cooderin Jazz(77) olivat eka laarin kärkilöytöjä vaatimattomaan kahden ja puolen euron kappalehintaan. Sormien lämmetessä seuraavalta, edellisen tapaan svedulaarilta, löytyi hulppea euron löytö: Was(Not Was): Are You Okay?(90).
Keskiössä olivat jälleen kerran ruotsalaiset levymyyjät antoisine laareineen. Vähän kirpaisi kun tuli käveltyä välinpitämättömästi kotimaisten myyjien laarien ohitse, mutta ei voinut mitään, kun ruotsipoikien hinnat olivat kohdillaan. Ei silti, esimerkiksi Tamperelaisen Swamp Musicin vinyylitarjonta oli varsin edustavaa, mutta saman 15-20 euron Neil Youngin löysi rajanaapureiden pöydästä puolet halvemmalla. Piti tehdä kukkaroa kuunteleva valinta. Niin, kuka niiden kivijalkalevykauppojen puolesta oikein puhukaan?
Seikkailu jatkui laarilta toiselle. Parhaimmat löydöt tein vähän sieltä täältä. Levykassiin eksyi muun muassa The Clashin: Combat Rock(82) vitosella, ex-rollarikitaristi Mick Taylorin soolo: Mick Taylor(79) ja No Nukes(80) – livetriplalevy myös vitosella, jossa eri artistit, muun muassa Bruce Springsteen, Doobie Brothers ja Jackson Browne kampanjoivat ydinvoimaa vastaan yhteisessä konsertissaan.
Levymessut huipentui muutamaan rokin klassikkolevylöydökseen. Pitkään olin suhtautunut vähän välinpitämättömästi tähän 60-70-luvun superkokoonpanoon Crosby, Stills, Nash & Young, enkä ollut oikein tosissaan ottanut edes heidän rokin klassikoihin lukeutuvaa esikoisalbumiaan: Deja Vu(70). Esimerkiksi Fleet Foxes – miehen Robin Pecknoldin ynnä muiden nykymuusikkojen ylitsevuotava CSN&Y diggailu oli pistänyt lähinnä ärsyttämään. Kyllä niitä stemmoja ovat muutkin osanneet laulaa, esmes niinkin reliikki bändi kuin Beach Boys. Joka tapauksessa nyt otin tietoisen riskin ja ostin varsin sopuisaan hintaan levyt: Deja Vu(70), CSN(77) ja Stephen Stills(70) soolon. Nyt olen vasta varovaisessa ensimmäisen ja toisen kuuntelun vaiheessa ja täytyy kertoa, että kritiikin kuoreni on murskana, tuo Stephen Stillsin soolo on hävyttömän hyvän kuuloista tavaraa, puhumattakaan tästä Deja Vu – klassikosta. Lähteiden mukaan myös pätevä platta: CSN(77) saa vielä odottaa vuoroaan, ei makeaa mahan täydeltä.
Ostomääräni levymessuilla pysyi oman mittapuuni mukaan kohtuudessa, noin kaksikymmentä levyä kolmen ja puolen euron keskihintaan. Väittäisin jopa, että huttua tuli tällä kertaa hankittua vähemmän ellei Roy Orbisonin ”köyhän kauden” sooloa Regeneration(77) laske sellaiseksi? Kaikkien aikojen levymessut listallani tämä tapahtuma kipusi pistesijoille, muttei millään muotoa mitalisijoille. Ihan hyvät messut, naapurin levymyyjiä tuli taas tuettua sen verran, että heillä on syytä tulla ensi syksynä uudelleen Tampesteriin. Toivotaan niin.
Kivaa oli. Itsehän keskityin ostoissani näköjään pitkälti 70-lukuun. Maukasta kamaa löytyi paljon. Itse olen jo pitempään suhtautunut noihin paikallisiin myymälöihin vähän kriittisemmin. Kyllä se hinta vaan on ihmeen tärkeä. Kumma, että nuo naapurit myyvät levyjään niin paljon halvemmalla. Onhan se ny aika härskiä pyytää esim. jonkun vinyylin uudelleenjulkaisusta 20-30e, kirpparilta voit löytää jopa orginaalin muutamalla eurolla, mutta ehkä tähän pätee kulunut eihän se tyhmä ole jopa pyytää vaan se joka maksaa ja minähän en maksa ellei vähän tulla alas, heja Sverige!:)
VastaaPoistaNiin, tää on hankala paikka, ostaako Swampista vai Sveduilta? Kyllä messuilla pääsee aina noiden ruotsimyyjien kautta kiinni moniin Suomesta löytymättömiin aarteihin. Mitäs nyt messulla oon haastellut suomalaisten myyjien kanssa, niin kyllä ne aika ihmeissään ovat kuinka svedut voivat myydä noin halvalla? Esmes viime jouluna Turun Kårenissa oli yhden svedumyyjän laarissa liki kaikki rokin klassikot Pink Floydista Zepukkaan vitosella.
VastaaPoistaKai Swampin poikien pitää vuokratkin maksaa? En usko, että ne kovin rahoiksi lyövät noillakaan hinnoilla...tai mistä sen oikeasti tietää? Mut joo, tota Play.com - tilailua ajattelin vähentää kun se loppujen lopuksi ei ole kovin paljon halvempaa kuin hakea sama platta epeksestä, tästähän olemme puhuneetkin :) Ugh, olen puhunut!
Ideaparkissa on muuten levymessut jälleen lauantaina 1.9.12 klo 10-18. ja mukana on taas levykauppiaita myös Ruotsista. Ja tällä hetkellä tiedossa ainakin yksi, joka ei ole Ideaparkissa vielä pyörähtänytkään. Messuilu jatkuu sitten su 2.9.12 klo 11-16 Riihimäen Liikeradalla bussi/rautatieasemalla...
VastaaPoistaJep, on merkitty jo kalenteriin noi Ideaparkin messut. Onneks on nyt ekana Lempäälässä, saapi kenties parhaat plätyt päältä...
VastaaPoista