sunnuntai 3. helmikuuta 2019

Keski-ikäisyyden voimaa - Miljoonasade

Vuonna 2006 Miljoonasade julkaisi uran summaavan kokoelman: Kasvukipuja kera kahden uuden biisin. Tällöin heräsi toivo uudesta studioalbumista, mutta sitä saatiin odottaa aina vuoden 2016 Sähköinen Rouva Maa (16) albumiin asti. Kasvukipuja - kokoelman aikoihin Soundin toimittaja Pertti Ojala määritteli osuvasti Miljoonasateen olleen jo ensilevystä asti olemukseltaan keski-ikäinen popyhtye. Niin, en tiedä luoko tämä lisäarvoa bändin musiikille tai pitääkö bändi itse tällaisesta määritelmästä. 

Parikymmentä vuotta aiemmin, vuonna 1987 Soundi-lehden sivuilla vilkahteli hassuja mainoksia vielä tuntemattoman Miljoonasateen esikoislevystä Pesuhuoneesta keittiöön (87). Hitti Lapsuuden Sankarille pongautti Miljoonasateen nopeasti koko kansan tietoisuuteen. Itse löysin levyn vielä samana vuonna viidellätoista markalla Raahen Ransa-nimisestä antikvariaatista, ehkäpä Miljoonasateen varsin lyriikkapainoitteinen pop/rocksoundi ei ollut vielä tavoittanut P-Pohjanmaan leveyksiä koska siitä näin pian haluttiin luopua.

Saman vuoden syksyllä bändi julkaisi ehkä tunnetuimman kappaleensa: Marraskuu. Nyt biisiä kuunnellessa siitä löytää hauskan aikaan kuuluvan ilmiön, nimittäin kaljakorin kilinän. Kiliseekö kaljakori enää missään tai myydäänkö kaljakoreja edes? Baarit, narikat ja juottolat tulivat olemaan bändin lyriikoiden peruskauraa, että jossain määrin iso osa bändin tuotannosta käsittelee  yhteiskunnan vähäosaisten elämää, kuten kappaleissa: Ostarin helmi, Ryyppyruusu, Meitä Jyrätään, Murheenkryynit, Meillä on voimaa ym. 

80-luvun loppupuolella bändin levyjen julkaisutahti oli kovaa luokkaa, albumit Laukauksia Viulukotelossa (88), Veitsen Valossa (89), Vain Nopeat Elävät (89) olivat kaikki tasavahvoja kokonaisuuksia täynnä Miljoonasadeklassikoita sekä myös paljon unohdettuja helmiä, kuten Yön Puolella, Vampyyri, Keltainen Metsä, Huulilla Piirretty Mies. Aika pian Miljoonasade nousi muidenkin tuon ajan suomirock-suuruuksien rinnalle, niin myynnissään kuin arvostuksessaan.
Eput, Kolmas Nainen, Popeda, Miljoonasade, kyllä vaan, samaa sarjaa oltiin.

90-luvulle tultaessa Miljoonasateen luovuus oli huipussaan. Bändi oli myös erittäin tuottelias, uusi levy tuli joka vuosi. Nuoli ja Väri (91) aloitti vuosikymmenen tänään hyvin ajankohtaisine luonnonsuojeluteemoineen. Aiheeseen liittyen vinyyliversion kansikin oli tehty uusiopaperista. Albumi on mielestäni yksi bändin uran parhaista. Tuolloin se oli lievässä vaikeatajuisuudessaan myynnillisesti floppi ja bändi palasi populaarimpaan ilmaisuun seuraavalla myöskin erinomaisella: Lelukaupan Häät (92) albumilla. Nimikappale on suomalaisen popmusiikin kestävä klassikko, josta löytyy uusi versio myös tuoreelta: Karkumorsian (19) levyltä.

Ura jatkui vahvana seuraavalla Hevonen & Madonna (93) levyllä, joka on viimeinen tuon ajan vinyylinä ilmestynyt Miljoonasade-levy. Levy muistetaan ainakin hiteistä Meitä jyrätään ja Ikäväni Tallinnaan. Levy esittelee myös kaikki bändin jäsenet säveltäjäni. Aiemmin sävellysvastuu oli ollut enimmäkseen Heikki Salon ja kitaristi Matti Nurron vastuulla. Levyn erityinen kadonnut helmi on Jarmo Hovin säveltämä Kirjaston Ullakolla.

Koko Miljoonasateen uraa leimaa tietenkin Heikki Salon timantinkovat lyriikat. Salo ponnisti popkenttään monipuolisena ja kirjallisena sanoittajahahmona, jossa oli tarpeeksi populaarisuutta ja empatiaa kaikkia kansanryhmiä kohtaan. Salon sanoittajataidot tunnetaan laajalti ja hän on myötävaikuttanut lauluntekokoulutuksen syntyyn Suomessa. Kahlekuningaslaji on Salon tekemä kirja laulunteosta.

Seuraava vuosi tarjosi nyt jo harvinaisuudeksi luettavan minilevyn: Vieraalla Maalla(94) ja kenties uransa parhaan albumin Käärmeenkantaja (94). Tämä tummasävyinen ja teksteiltään raadollinen albumi jäi itselle ilmestyessään vieraaksi, mutta ajan myötä se on osoittautunut vahvaksi levyksi. Isoja hittejä ei levyltä löytynyt, mutta väkevää tunnelmaa senkin edestä. Seuraava vuonna teemaa täydensi cd-sinkku Rakkaus on Lihaa. Miljoonasateen loppuvaiheen levyt, Poikapainia & Digitaalidaameja (96), Stupido Groove (98) ja Siskon Luo San Diegoon (00) olivat kaikki kelvollisia ellei jopa hyviä levyjä. Mutta suurin sanomisen palo oli tässä kohtaa sammunut vaikkakin näiltäkin levyiltä löytyy useita Miljoonasade-helmiä.

Onkin mukava päättää juttu mainintaan uudesta Karkumorsian (19) albumista joka kevyen alkukuuntelun jälkeen vaikuttaa ehkä parhaimmalta Miljoonasade-levyltä sitten Käärmeenkantajan. Nimikappale on erinomainen Värttinän taustalauluineen. Uudelleen versioitu Köyhät biisi saa hienoa vetoa-apua Palefacelta. Levystä on sentään julkaistu vinyyliversio, jonka olen jo itselleni levykaupasta varannut. Taitaakin olla minulle ensimmäinen Miljoonasateen täysihintainen vinyyli sitten Vain Nopeat Elävät (89) albumin, jonka ostin aikoinaan 59 markalla Kirjasta & Kasetista Raahesta.

Ohessa koostamani soittolista harvinaisimmista Miljoonasade-biiseistä.






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti