tiistai 5. helmikuuta 2019

Daniel Romano - Finally Free

Täysin vapaana ja valtoimenaan Romanon poika esiintyi loppuvuodesta ilmestyneellä levyllään: Finally Free(18). Alkuvuodesta artisti julkaisi bandcampin kautta kaksi albumia: Human Touch(18) ja Nerveless(18), jotka olivat hetken jaossa kunnes ne katosivat kyseisestä suoratoistopalvelusta. AIka tuotteliaasta artistista on kyse.

Finally Free on esteettisesti hieno musiikkitaideteos. Kannessa on vauhdikas pärstäkuva artistista ja takakantta koristaa runo nimeltään: Notes From The Author. Levyn sisältä löytyy hieno värijuliste ja biisien sanat on painettuina julisteen taakse. Collection of Poems In The Language of Love lukee mahtipontisesti biisien sanojen yllä. Ulkoasua on selkeästi mietitty ja vedetty ehkä tarkoituksellakin vähän yli.

Levy alkaa hienovaraisesti kasvavalla Empty Husk kaunokilla johon ilmestyessään ihastuin välittömästi. Levyn seuraava kappale All The Reaching Trims jatkaa samaa laadukasta ja mietteliästä folklinjaa. Taika kestää vielä neljänteen kappaleeseen Celestial Manis asti, joka saattaa mystisessä juhlavuudessaan olla kenties levyn paras kappale. Tämän jälkeen kuulijan korva alkaa puutumaan ja muistikuvat ohitse lipuvista rauhallisista folkralleista ovat vähäiset. Asiaa ei auta Romanon mäkättäväksi äityvä laulusoundi. Ehkä liikaa yritystä, liikaa jotain, liian vähän rauhan tunnetta vaikka kappalemateriaali lähes kauttaaltaan hidastempoista.

Levy kääntyy loistavasta alusta huolimatta pettymyksen puolelle. Romanon viime vuonna ilmestynyt Modern Pressure(17) oli rokkaavampi ja biisillisesti vahvempi levy kuin tämä uutukainen. Daniel Romanon tuotannon tähänastiset helmet ovat puhdas kantrirocklevy: If I've Only One Time Askin' (15) ja ehkä Romanon uran monipuolisin ja kunnianhimoisin tekele: Mosey(16). Tämän levyn vinyyliversion kylkiäisenä tuli myös Romanon punkbändin Ancient Shapesin varsin toimiva cd-levy.

Finally Free on pettymyksestä huolimatta ihan kelvollista musiikkia ja voi olettaa, että Romano ei ole vielä sanonut lopullista sanaa musiikin kentällä. Tuotteliaisuudessaan Romano vertautuu Ryan Adamsiin, toiseen kantrirock-artistiin. Romano erottuu Adamsista monipuolisuudellaan, sivupoluille uskalletaan mennä ja artistikuva on ollut koko ajan venytystilassa. Seuraavaa inkarnaatiota odotellessa. Tässäpä tuo mainitsemani uuden levyn pätevä Empty Husk. Danielin videotaide ja räikeähkö vaatteilla koreilu on oma lukunsa, josta voi olla montaa mieltä.

Blogistani löytyy myös arvio Daniel Romanon keikasta Tampereen Klubilta vuodelta 2016:
http://homesickhounds.blogspot.com/2016/07/daniel-romano-klubi-tampere-3062016.html








Ei kommentteja:

Lähetä kommentti